Jumalainen seikkailu

- Katja Vaulio -

Aihe: seikkailut

Uusi-Seelanti: kun kaikki on toisin

Laivankannella on hiljaista. Ihmiset ovat vaiti ja vain katselevat ohi lipuvaa maisemaa. Sinivihreän salmen keskellä kauneus on loputonta. Se venyy ja vanuu ja kaiken herra on itse luonto. Ihminen ei ole tänne juuri jälkeään jättänyt. Päättymättömän kauneuden keskellä minä mietin hajamielisesti tätä matkaa. Toisin kuin luulin, Uusi-Seelanti ei muuttanutkaan maailmaani.

Tarina jatkuu

Ensimmäinen viikko toisella puolen maapalloa

Nau mai  Haere mai - tervetuloa! Toisella puolen maapalloa kaikki on tosiaan toisin. Minä aivan kuin seison ylösalaisin ja kuunkin ympärillä on hohtava kehä, mitä kotona ei näy. Ei ihme, että elämäni ensimmäinen jetlag käy nälkäisesti kiinni minuun eikä sopeutuminen tapahdu hetkessä.

Tarina jatkuu

Yksi yllätysmuutto ulkomaille ja muita mullistuksia

Huh huh. Tässä on useampaankin kertaan joutunut vetämään syvään henkeä, sellainen myllerrys on elämässä menossa.En ole oikeastaan edes ehtinyt kunnolla keskittyä siihen ajatukseen, että yksi iso unelmamatkani alkaa taas pian, sillä on ollut niin monta muutakin asiaa mietittävänä.

Tarina jatkuu

Anna hetki Kiinalle

- ja tärkein matkustusvinkkini

Juuri ennen lähtöäni toiselle puolelle maapalloa, minun oli lähdettävä työmatkalle Kiinaan. En ollut kovin innoissani, sillä lentäminen työasioiden takia on mielestäni turhaa puuhaa. Mutta joskus on mentävä paikalle. Jokainen matka on kuitenkin opettanut minua, niin tämäkin. Lopulta matka ei ollutkaan turha, vaikka toki ilmaston kannalta en missään nimessä kannata näin lyhyitä matkoja.

Tarina jatkuu

Paros on kuin kaunein koru

Yöllä sataa. Turistit ovat ehkä kauhuissaan, mutta aamulla matkalla aamiaiselle huomaan jonkun ilahtuneen: kaktus on avannut kukkansa.

Tarina jatkuu

Uuden-Seelannin suunnitelmia - miksi ihmeessä täytyy matkustaa toiselle puolelle maapalloa?

vastuullisuusvinkit

Ympäristöalan ammattilaisena sitä joutuu miettimään kerran jos toisenkin, minkä verran oikein sallii itselleen lentämistä. Hommassa pitäisi pitää joku roti, mutta tänä vuonna kone suuntaa kuitenkin kohti Uutta-Seelantia minä kyydissäni - miksi ihmeessä?

Tarina jatkuu

Hupaisin vaellusseura löytyy Bornholmin Sandvigista

Sandvig sijaitsee Tanskan Bornholmin saaren pohjoisessa osassa, aivan meren syleilyssä. Pikku kylä on suorastaan liikuttavan suloinen, mutta niin ovat myös seuralaiset, joita patikointireitilläni käyskenteli! Löysin Sandvigista kaksi hurmaavaa patikointireittiä, ensimmäinen noin viiden kilometrin mittainen mennen tullen ja toinen reilun seitsemän kilometrin rinkula.

Tarina jatkuu

Itämeren helmiä: Bornholm

Harhailen Haslen leirintäalueelta kohti merentuoksua. Pieni hobittimökkini saa nyt jäädä odottelemaan iltaa, sillä minua kutsuvat tuntemattomat maisemat.

Tarina jatkuu

Sana "idylli" on keksitty Tanskaa varten

Lörpöttelevät hanhiaurat halkovat taivasta toinen toisensa jälkeen. Liekö niillä ollut jo ikävä Pohjolaan. Ilmassa tuoksuu huumaannuttavan makealta, kun pyöräilen halki pikku kylien ja peltojen kohti kauppaa. Tanska on niin valloittavan kaunis, niin idyllinen.

Tarina jatkuu

Unelmia Afrikasta

yhteistyössä Duara Travels ja Ekomatkaajat

Isoimmat matkat, ne odottavat aina oikeaa hetkeä. En voi suhtautua matkustamiseen niin kevyesti, että lähtisin aina hetken mielijohteesta sinne ja tänne. Afrikka, se odottaa yhä minua.

Tarina jatkuu

Roskajuttu Kreikasta - ja mitä matkailija voi asialle tehdä?

vastuullisuusvinkit

Olen matkustanut ja välillä asunutkin Kreikassa jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Olen rakastanut tuota maata jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Siinä ajassa olen nähnyt monta muutosta, kriisin uhan ja saapumisen, senkin, kun Ateena taas yrittää nousta jaloilleen. Mutta yksi asia on, ja pysyy. Nimittäin roskat.

Tarina jatkuu

Kymmenen reissu-unelmaa: maailman laidalta toiselle

Matkaunelmat ovat täyttäneet mieleni – työunelmien lisäksi – viime aikoina.

Tarina jatkuu

Manin lumo

Haluan kirjoittaa vielä, ennen kuin lähden. Tarinat eivät toki ole lopussa, mutta aikani jakaantuu muuallekin kuin tänne. Viimeistelen runokirjaani ja kirjoitan lehtiartikkelia Peloponnesoksesta. Mutta Mani, tämä ihmeellinen Mani, on ansainnut vielä jäähyväiskirjeen.

Tarina jatkuu

Kuuntele, ne kertovat sinulle tarinan

”Helkkarin pölyyntyneet kivikasat, kuka niitä jaksaa katsella kerta toisensa jälkeen. Kivi mikä kivi, ei se siitä miksikään muutu.”

Tarina jatkuu

Vuorten ja meren välissä

Muistatko, miltä maistuu sitruunan mehu, miltä tuoksuu sen puhdas keltaisuus, kun hedelmä on saanut kasvaa, miten haluaa? Kun sitä ei ole kuljetettu tuhansia kilometrejä. Minä olin jo unohtanut.

Tarina jatkuu

Kotona Pietarissa

Kaksi on kaupunkia, ylitse muiden. Sinä Pietari, olet niistä toinen.

Tarina jatkuu

Saaremaan hurmaa - yö tuulimyllyssä

Ночь в ветряной мельнице в Сааремаа

Kun illan valo koitti, poistuivat muut turistit kahvilan ja tuulimyllyn luota, joka olisi kotimme seuraavan yön. Päivän olimme nauttineet meren tuoksusta, aaltojen laulusta ja pääskysten villistä lennosta. Kuljeskelimme pitkin rantoja ja löysimme yhdeltä rannalta matkailijoiden tekemiä kivikasoja. Mielessä kaiversi kuitenkin jo kaipuu tuulimyllymme luo, kun huolimattomasti kyhäsimme kokoon omaa kivirakennelmaa.

Tarina jatkuu

Kolme tuntia, kymmenen elämää

Sanovat, että kun länsimaalainen ihminen palaa Intiasta, hän joko vihaa Intiaa – tai on toinen ihminen kuin lähtiessään. Arvaatteko, kumpi oli minun kohtaloni?

Tarina jatkuu

Kazakstanin vuorten kupeessa

В горах Казахстана

Koska olen jo vuodattanut tunteeni Kazakstanin vuorista paperille, Apu-lehden numeroon 2, on vaikea sanoa niistä enää mitään, mikä vetäisi vertoja alkuperäiselle tekstille. En edes siis yritä. Kaiken tärkeän voitte lukea lehdestä. Tämä on toinen tarina.

Tarina jatkuu

Astana, presidentti Nazarbaevin leikkikenttä

Астана, детская площадка президента Назарбаева.

Astana on todellakin hämmästyttävä kaupunki, mutta ei sanan siinä merkityksessä, kuin presidentti Nursultan Nazarbaev ehkä toivoisi. Se on kuin jonkin sortin Disneyland, keinotekoinen kulissikaupunki rakennettuna keskelle loputonta aroa. Erämaan aurinko paahtaa lohduttomasti ja jotenkin surumielisesti. Kaupunki tuoksuu samalta kuin Intian asutuimmat kaupungit - ilmansaasteilta. Niin, Astana onkin oikeastaan autojen kaupunki. Katukuvaa hallitsevat valtavat tiet ja autojen massat. Kulkeminen vie enemmän aikaa, kuin mihin suomalaisen kärsivällisyys riittää. Missä on metro ja ratikka, kysynpähän vaan!

Tarina jatkuu

« Older posts

© 2019 Jumalainen seikkailu

Theme by Anders NorenUp ↑