Yöllä sataa. Turistit ovat ehkä kauhuissaan, mutta aamulla matkalla aamiaiselle huomaan jonkun ilahtuneen: kaktus on avannut kukkansa.

Illalla katselimme ukkosta kadunvarressa. Oli pimeää, ja taivas leimahteli välillä. Ei niin kuin Suomessa, vaan aivan toisella tavalla. Vaitonaisesti ja ilman salamoita. Vain yksi kohta taivaasta leiskahti, kokonaisen pilven täytti valo. Hyvin romanttista.

Välimeren meridiaania on odoteltu jo muutama päivä. Uutisissa on näytetty kuvia Ateenan tulvista ja odoteltu, mitä tuhoa se jättää jälkeensä. Lopulta myrsky kuitenkin ohittaa Paroksen ja näyttää meille vain outoja pilviään. Saamme siis nauttia Paroksen valkeasta, hienostuneesta kauneudesta.

Kolmen viikon matkallamme ehdimme käydä kolmella saarella, Paroksella, Santorinilla ja Kosilla. Kreikan saarissa on hurmaavaa se(kin), että ne kaikki tuntuvat olevan erilaisia. Paros oli herkkä ja viehättävä, Santorini säkenöivä - vaikkakin liian tukkoinen - , Kos kotoinen.

Paros on jokaisen Kreikka-fanin unelma, viimeisen päälle hienostunut saari. Talot ovat valkoisia ja koristeltu sinisin tai vihrein ikkunaluukun ja ovin, jokunen muukin väri joukkoon mahtui. Saarella ei voi muuta kuin huudahdella ihastuksesta - ja hellitellä pieniä kissanpentuja. Unohtamatta toki muita eläimiä, eritoten laikukasta hevosta, jonka löysin. Täydellisen kauneutensa lisäksi saari on säilyttänyt perinteisen elämänmenon ja alkuperäisen olomuotonsa, ainakin meidän silmissä.

Utelias kulkija hyppää Paroksella bussiin ja matkaa sinne, minne tie vie. Ja toki myös kuljeskelee kävellen omia reittejään. Pienestä kylästä löysimme byzanttilaisen reitin, mitä pitkin kylänmiehet- ja naiset ovat kulkeneet jo vuosisatoja. Hiekkatie kulki kiviaitojen ja tuoksuvien kukkuloiden maailmassa. Istuessamme kivisillalle syömään eväitämme, pohdin, mitä matkamies mahtoi tässä samaisessa kohdasssa syödä satoja vuosia sitten. Ehkä hänellä oli palanen leipää ja juustoa, ja muutama oliivi. Oliivinkivet sylkäistiin tien toiselle laidalle ja siinä komeileekin nyt oliivipuu.

Parosta jäi ikävä. Sen viimeisteltyä kauneutta, hotellimme pappoja, letkeää elämää. Ja elämäni ensimmäisiä kissarakkauksia.

Tervetuloa seuraamaan blogiani myös facebookissa ja instagramissa. Kurkkasithan jo kotisivujani?