Harhailen Haslen leirintäalueelta kohti merentuoksua. Pieni hobittimökkini saa nyt jäädä odottelemaan iltaa, sillä minua kutsuvat tuntemattomat maisemat.

Siellä, meren äärellä, Bornholmin saarella, merimetsot kuivattelevat rantakivillä raskaita siipiään. Haikarat seisovat jähmettyneinä kuin japanilaiset patsaat. Tuolla sorsaemo paimentaa vilkkaita poikasiaan ja mereltä tulvii lämmintä ilmaa, ja sitä jumalaista Itämeren suolaista tuoksua, joka on lupaus päättymättömästä vapaudesta.

Haslen mutkitteleva rantapolku kulkee käppyräisten omenapuiden alta, ohi kumaraisten koivujen ja lintujen valtaamien rantakivien. Ilma on vuorotellen tulvillaan meren vahvaa suolantuoksua ja sitten taas kesän makeaa, päihdyttävää ilmaa. Meri on lauhkealla tuulella.

Polku kiemurtelee meren viertä, kuitenkin riittävän kaukana linnuista, että ne saavat rauhassa puuhailla omiaan. Se johdattaa lopulta valkohiekkaiselle rannalle, joka on täysin autio. Mustarastaiden ja mustavaristen jatkuva laulu ja mekastus kuuluvat tänne asti, väliin aallot hiipivät rauhallisina rantaan. Hiekka on valkeaa ja hienoa ja ensi kertaa tänä kesänä viskaan kengät sivuun ja tepastelen paljain varpain.

Elämän parhaat huvit ovat yksinkertaisia ja ilmaisia: lämmin hiekka jalkojen alla, lintujen leikki merellä, simpukoiden etsintä rannalla. Vasta auringonlaskun aikaan tänne saapuu muitakin seuraamaan tulipallon painumista meren taa. Minä muistelen vielä hetken, kuinka rakkauteni Itämereen syttyi eräällä toisella saarella, tämän meren ääressä, jo reilut kaksikymmentä vuotta sitten. Sitten on aika palata hobittimökin suojiin.

Polku lähtee suoraan Hasle Camping-leirintäalueelta ja kulkee pitkin meren reunaa päättyen hiekkarannalle. Sisempänä rannasta kulkee toinen polku, jota pitkin voi kulkea pyörälläkin Ronneen asti.