Lörpöttelevät hanhiaurat halkovat taivasta toinen toisensa jälkeen. Liekö niillä ollut jo ikävä Pohjolaan. Ilmassa tuoksuu huumaannuttavan makealta, kun pyöräilen halki pikku kylien ja peltojen kohti kauppaa. Tanska on niin valloittavan kaunis, niin idyllinen.

Talot ovat niin somia, että täällä jopa minä alan haaveilla omakotitalosta. Ne ovat pieniä ja aina ehdottoman kauniita. En vain tiedä, millaisen valitsisin - keltaisen kivitalon, tiilitalon isoine ikkunoineen vai ruokokattoisen, valkoisen talon?

Pihoissa kukkivat rhododendrot, atsaleat, kultasateet, sireenit ja magnoliat. Niiden välissä kasvaa pensaita ja mitä vain ihanuuksia - pääasia, että on kaunista!

Entä sitten kevään jumalainen vihreys, joka saa välillä taivaankin hehkumaan vihreää väriä! Autotiet puikahtavat keskelle vihreää paratiisia ja illalla lähden jalkaisin tutkimaan samoja metsiköitä. Täällä jopa kivet voivat olla vihreitä, tai puiden runkot.

Mustarastaiden laulaessa ja fasaanien kajauttaessa ilmoille kiljahduksensa aina tasaisin väliajoin, oivallan, että Tanska on maa, jolle estetiikka on yhtä tärkeää kuin minulle. Kuka ihme haluaisi katsella harmaita betonitaloja, kun voi valita toisinkin?

Olen varma, että sana "idylli" on keksitty vain Tanskaa varten.