Isoimmat matkat, ne odottavat aina oikeaa hetkeä. En voi suhtautua matkustamiseen niin kevyesti, että lähtisin aina hetken mielijohteesta sinne ja tänne. Afrikka, se odottaa yhä minua.

kuva: HowardWilks/Pixabay

Intia odotti minua kokonaiset 15 vuotta ja Uusi-Seelantikin on odottanut jo useamman vuoden. Ajatus Afrikasta tuli elämääni kirjan muodossa, naisen, josta tuli oitis esikuvani. Unelma Afrikasta-kirjan Kuki Gallmann muutti miehensä kanssa Afrikkaan, Keniaan ja perusti sinne tilan. Tila on yhä olemassa ja alkuaikojen leijonanmetsästysseikkailut muuttuivat lopulta villieläinten suojeluksi. Kuki on sankaritar, joka ei väisty valitsemastaan tehtävästä – tai tehtävästä, joka valitsi hänet. Hän pysyy tilallaan ja on sitä mieltä, että suuri maa-alue kuuluu eläimille, ei ihmisille.

kuva: baluda/Pixabay

Unelmani Afrikasta leimahti liekkeihin tuon kirjan myötä. Mutta Afrikka, se jos mikä, vaatii aikaa. En halua lentää sinne pikaisesti, juosta läpi safareiden (tai no, turvallisempaa taitaa olla pysytellä autossa) ja lentää takaisin. Haluan antaa Afrikalle aikaa, jonka se on ansainnut. Haluaisin myös tehdä Afrikassa vapaaehtoistyötä, koska tuntuu itsekkäältä käydä tuijottamassa sukupuuttoon kuolevia eläinlajeja, räpsiä niistä sitten kuvia ja palataan kotiin mukanaan ajatus, että ”ainakin minä näin ne”. Toki luonnonpuistojen pääsymaksuja maksamalla tukee eläinten selviytymistä, mutta mielestäni se ei riitä – Afrikan eläimet ovat sen verran isossa vaarassa. Kun on kerran nähnyt villieläimen vapaana omassa ympäristössään, alkaa väkisinkin miettiä, mitä voisi tehdä niiden hyväksi.

kuva: designerpoint (myös pääkuva)/Pixabay

Matkan alkuun vapaaehtoistöitä

Haluaisinkin viettää osan lomastani vapaaehtoistöissä. Harkitsin jo lähteväni Kuki Gallmanin luo, mutta seurattuani hänen elämäänsä tiedän, että tilalla ei ole kovin turvallista. Siksi järjestetty ja luotettava toimija on paras vaihtoehto, ja siinä turvautuisin Ekomatkaajiin. Etelä-Afrikan Marakeleen kohde on sellainen, josta näen öisin unia. Täällä en olisi vain rikas vierailija, vaan pääsisin osaksi Etelä-Afrikan luontoa ja arkea. Vapaaehtoistyötä ei ole keksitty turistien omantunnon hiljentämiseksi, vaan se on arvokasta ja tarpeellista työtä eläinten suojelemiseksi. Minulle on tärkeä tieto, että projekti ei toimisi ilman vapaaehtoisia ja heiltä saatavaa rahallista tukea. Tässä projektissa rahat menevät myös oikeasti kohteeseen eli suoraan kohteen toiminnan ylläpitoon. Ekomatkaajat voisi kyllä ottaa rahasta rohkeasti osuuden, he kun kuitenkin pyörittävät arvokasta toimintaa.

kuva: designerpoint/Pixabay

Vietettyäni kaksi viikkoa vapaaehtoistöissä saattaisin viettää toiset kaksi viikkoa varpaitani heilutellen riippumatossa, tunnustetaan. Ihan jo siitäkin syystä, että olen kovin aamu-uninen ja aikaisten aamujen jälkeen tarvitsisin unta rutkasti. Ehkä haluaisin myös sulatella kokemustani rauhassa ennen syöksymistä uusiin seikkailuihin!

kuva: astoltz/Pixabay

Kotimajoituksessa afrikkalaisessa kylässä

Uudet seikkailut minulle tarjoaisi Duara Travels. Ei Afrikan matkaa ilman majoittumista paikallisten luona – eihän se vain ole mahdollista! Duara Travelsin Afrikan-valikoimiin kuuluu kolme eri maata, mutta useampia kyliä ja valinnanvaikeus saattaisi kyllä yllättää. Unelmakohteitani ovat teeplantaasi Keniassa ja merenrantakylä Sansibarissa.

kuva: sharonang/Pixabay

Esteeksi paikallisten luona majoittumiselle ei voi nousta muu kuin ennakkoluulot ja oma mukavuudenhalu - ainakaan rahasta se ei ole kiinni. Duara Travels järjestää matkailua niin, kuin se alunperin on tarkoitettu: olet osa perhettä, vierasta kulttuuria ja kylää. Tällä kertaa turvallisuudesta ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan. Maksusta 40 % menee perheelle, 10 % paikalliselle kontaktille ja 10 % kylälle, jossa perhe asuu. Loput 40 % menee Duara Travelsin kuluihin, maksujen siirtoon ym. Mielestäni tämä on erittäin reilu systeemi ja se, että osa maksusta menee koko kylälle, tuo maailmaan positiivista muutosta.

kuva: jacejojo/Pixabay

kuva: sharonang/Pixabay

Rautateiltä Kilimanjaron huipulle

Mitä muuta haluaisin kokea Afrikassa? Luksusta matkaani, sekä menneiden aikojen tunnelmaa toisi junamatka Rovos Raililla Etelä-Afrikassa. Haaveilen myös kiipeämisestä Kilimanjarolle.

kuva: jbpic/Pixabay

Vapaaehtoistöiden lisäksi haluaisin vielä vierailla Afrikan luonnonpuistossa, mutta jättäisin väliin ruuhkaisimmat puistot. Niissä on jo vaarana eläinten stressaantuminen, kun turistien autolaumat ympäröivät eläimet, että niistä saataisiin mahdollisimman hyvin kuvia. Ottaisinkin kohteekseni jonkin African Parks-sivuston puiston.

Afrikka, odotathan minua vielä!

Tämä blogiteksti on kirjoitettu yhteistyössä Ekomatkaajien ja Duara Travelsin kanssa. Meitä yhdistävät samat arvot ja sama intohimon matkailun muuttamisesta. Valitsen yhteistyökumppanini arvomaailman mukaan ja kannustankin lähtemään matkalle näiden toimijoiden matkassa!

kuva: cocoparisienne/Pixabay