Loma on se juttu, jonne lähdetään kerran vuodessa. Unohdetaan arki ja lumikasat ja läväytetään matkalaukku lattialle. Laukkuun pakataan uima-asut, aurinkolasit, aurinkorasvaa, lukemista ja sen sellaista. Kotiin jää omatunto ja arvot. (Hmm, vähän kuin pikkujoulut tai laivaristeily, eikö!)  Lomalla ei kaivata uusia murheita, eikä haluta sääliä pikkupoikaa, joka kantaa altaalle juomia, vaikka kait hänen pitäisi koulussa olla. Hotellin ulkopuolisella kadulla päivystävien nuorten tyttöjen minihameissaan ei haluta näkyvän uima-altaalle asti. Kuljetelkoon turistimiehet heitä mukanaan - kunhan se ei häiritse muita lomalaisia.

Vai kuinkas se olikaan?

Yhdenvertaisempi matkailu globaaliin etelään

Me matkailun vaikuttajat – isommat ja pienimmät - kokoonnuimme yhteen pohtimaan yhdenvertaisempaa matkailua globaaliin etelään Reilun Matkailun yhdistyksen työpajaan. Oli tammikuu, ratikan kiskat jäätyivät lumikerrosten alla ja globaali etelä kuulosti paitsi oudolta, myös kaukaiselta. Mitä se globaali etelä sitten edes tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, ettemme puhuisi enää kehitysmaista, koska sanalla on huono kaiku, vaan globaalista etelästä, johon ei liity surkeita mielikuvia. Toisaalta teollisuusmaatkin tuovat ainakin omaan selkäpiihini väristyksiä, sillä siitä tulee mieleen savua tupruttavat piiput, riisto ja talouskasvun ihannointi. En silti osaisi kutsua meitä teollisuusmaita globaaliksi pohjoiseksi. Mikä avuksi? Käytän ensisijaisesti maan tai maanosan nimeä. En haaveile matkasta kehitysmaahan, vaan Tansaniaan. Suosikkiteollisuusmaani on Kreikka, mutta en minä sitä ihan noin nimeä.

Pitääkö käsitteitä muuttaa, vai onko se turhanpäiväistä viisastelua? Se voi tuntua ärsyttävältä viisastelulta – ainakin minusta – mutta kieli ei voi jäädä paikoilleen maailman muuttuessa ympärillä. Päinvastoin, kielen avulla voidaan luoda muutosta. Ajattele vaikka sanaa loma. Monien mielestä siihen kuuluu pikainen liito aurinkoon loikoilemaan. Silloin saa unohtaa veemäisen työpaikkansa ja maailman murheet. Mutta toimiiko maailma näin?

Loman käsite – irtautuminen todellisuudesta Disneylandissa

Voiko kukaan todella irtautua lomalla todellisuudesta? Olemme kuitenkin aina tässä maailmassa, jossa on ongelmia, sotia, ikäviä asioita, vaikka aurinko kuinka paistaisi tuolisi ylle. En tarkoita, että lomalla pitäisi rypeä maailmantuskassa, mutta ei loma ole sen erilaisempi asia kuin arkikaan. Molemmat ovat osa tavallista elämäämme. Usein kuulee sanottavan, ettei matkailijaa saa vaivata maiden ongelmilla. Heille ei saa liiaksi kertoa paikkakunnan prostituutio-ongelmista, hulppeiden hotellien taustoista, jotka on orjatyöllä rakennettu, tai pikkupojista, jotka eivät pääse kouluun, koska aika menee drinkkejä kantaessa uima-altaan reunalle. Lomalla ei saa myöskään sataa, eivätkä tarjoilijat väsyä jatkuviin turistimassoihin (saati sitten oman maansa ongelmiin).

Mutta entäpä, kun nämä ongelmat ovat olemassa silti? Miksi juuri lomalla saisi sulkea silmänsä ja unohtaa arvonsa? Onko loma samanlainen asia kuin ruotsinlaiva, jossa saa örveltää miten jaksaa, ja kotona ollaan taas sitten kunnon aviovaimoa tai – miestä? Tai pikkujoulut? Kyllähän kerran vuodessa täytyy heittää huolet harteilta, ja sekoilla kunnolla!

Ikävä kyllä maailma ei ole Disneyland, lomaa varten luotu keinotodellisuus, vaan sillä on ihan todellisetkin kasvot.

Mitä loma voisi olla – ja miltä maailma sitten näyttäisi?

Meillä on monta pinttynyttä käsitettä, joita saisi jo muuttaa, ja yksi niistä on loma.Lomallekin lähtijää saa tiedottaa prostituutio-ongelmasta, tai kertoa alueen historiassa myös siitä, kuinka orjatyövoima kuului arkeen ja kuuluu yhä. Näin lähtijän on helpompi päättää, haluaako hän ylipäätään lähteä ja jos lähtee, haluaako hän tehdä jotain muuttaakseen näitä asioita. Eikö auringosta olekin sitten mukavampi nauttia, kun tietää, että voi vaikuttaa asioihin ja muuttaa niitä, sen sijaan, että huutaisi omatunnolleen ”ole sinä hiljaa” ja kumoaisi drinkkejä yhä kiivaammin rentoutuakseen?

Tuntuu myös hieman kummalliselta, että tässä globaalissa, avoimessa maailmassa, ihmisillä on yhä hyvin vähän tietoa matkakohteestaan. Loman käsitteeseen ei kuulu kiinnostus vierailumaata, sen kulttuuria, hyviä puolia tai ongelmia kohtaan, vaan ainoastaan se, että itsellä on mahdollisimman mukava olla. Kreikassa harmittaa erityisesti sadepilvet ja se, että kaikki rantakadun ravintolat eivät olekaan auki. Jos lähtijällä olisi tietoa siitä, että ilmastonmuutos on vaikuttanut jo Kreikankin säähän (tai ylipäätään siitä, että Kreikassakin on joskus pilviä taivaalla) ja että rantakadun ravintoloista osa sulkee ovensa syksyisin, löytyisi lähtijältä ymmärrystä pettymyksen sijaan. Jos maailmaan suhtauduttaisiin muuten, kuin omana yksityisenä Disneylandina, loma olisi hyvin toisenlainen kokemus.

Sillä lomallakin, valitsemassasi lomakohteessa, jatkuu paikallisten arki, silloinkin, kun siemailet juomaasi uima-altaalla. Heidän arkeaan voi olla huonot työolot, maan talouskriisi, lukutaidon puute ja se, ettei pääse kouluun. Jos matkailija olisi näistä tietoinen jo lähtiessään, ei tulisi vietettyä turhia lomia. Tulisi tehtyä matkoja, jotka avaavat silmiä, jotka tarjoavat näkemystä toiseen maahan ja kulttuuriin – ja ehkä innostuttua auttamaan, jollain, vaikka pienelläkin tavalla. Sillä sitä varten meillä on maailma, että voisimme oppia toisiltamme, että voisimme ymmärtää toisiamme ja auttaa toisiamme. Lomallakin.

Tämä blogiteksti on kirjoitettu yhteistyössä Reilun matkailun yhdistyksen kanssa. Työpajan nimi oli yhdenvertaisempaa matkailua globaaliin etelään. Kuvat ovat lempimaastani Kreikasta, jossa asuin kolme kuukautta viime vuoden lopulla.