Säkenöivän Santorinin ja herkänkauniin Paroksen jälkeen Kos tuntuu hieman vaatimattomalta ja nuhjaantuneelta. Mutta sekin, kuten kaikki Kreikan saaret, paljastaa taikansa sille, joka sitä sinnikkäästi etsii ja vaieten, nöyrästi odottaa.

Kosin taika löytyy hevosen selästä, turkoosinsinisen meren rannalta. Tai salaisilta poluilta matkalla ylös kohti vuorta, kun vuohenkellojen kumu seuraa mukana ja ilma on vuorista viileää. Jos et vieläkään löydä sitä, eksy vesimelonipeltojen keskelle tai tervehdi ujoja, vapaasti vaeltavia vasikoita. Joogaa aamutuimaan banaanipuiden lehtien kahinassa ja naura, kun kissa valtaa joogamattosi.

Lopulta sen voi löytää suolajärven rannoilta, kun vesi on kuin kirkasta jäätä. Katso, miten aurinko painuu sen lasisen pinnan taa ja ihmettele, miksi kukaan ei puhu koskaan Kosin auringonlaskuista?

Kos on kävijälle lempeä. Se on vähän kulunut, mutta täällä kreikkalaisilla on enemmän aikaa jutella ja kissanpennuilla ottaa haparoivia askeleita.

Saaressa on hivenen Intian villiä taikaa, sen piittaamattomuutta. Aurinko on samanlainen tulipunainen pallo ja suolajärvellä, kaislojen kahinassa, etsit turbaanipäistä miestä katseellasi. Kun vapaana kulkeva lammaslauma tupsahtaa keskelle merenrantaa, ymmärrät, mistä puhun.

Nyt voit tilata minut myös paikanpäälle puhumaan Kreikasta ja kertomaan ihanimmat tarinani siitä! Tai vaikkapa aiheesta "vastuullisesti matkalla Kreikassa". Käyhän kurkkaamassa nettisivujani.