Jumalainen seikkailu

- Katja Vaulio -

Kymmenen reissu-unelmaa: maailman laidalta toiselle

Matkaunelmat ovat täyttäneet mieleni – työunelmien lisäksi – viime aikoina.

Tarina jatkuu

Kerran vuodessa lomalla - pitäisikö loman käsitettä jo päivittää?

vastuullisuusvinkit - yhteistyössä Reilun matkailun yhdistyksen kanssa

Loma on se juttu, jonne lähdetään kerran vuodessa. Unohdetaan arki ja lumikasat ja läväytetään matkalaukku lattialle. Laukkuun pakataan uima-asut, aurinkolasit, aurinkorasvaa, lukemista ja sen sellaista. Kotiin jää omatunto ja arvot. (Hmm, vähän kuin pikkujoulut tai laivaristeily, eikö!)  Lomalla ei kaivata uusia murheita, eikä haluta sääliä pikkupoikaa, joka kantaa altaalle juomia, vaikka kait hänen pitäisi koulussa olla. Hotellin ulkopuolisella kadulla päivystävien nuorten tyttöjen minihameissaan ei haluta näkyvän uima-altaalle asti. Kuljetelkoon turistimiehet heitä mukanaan - kunhan se ei häiritse muita lomalaisia.

Vai kuinkas se olikaan?

Tarina jatkuu

Kotoinen Kos

Säkenöivän Santorinin ja herkänkauniin Paroksen jälkeen Kos tuntuu hieman vaatimattomalta ja nuhjaantuneelta. Mutta sekin, kuten kaikki Kreikan saaret, paljastaa taikansa sille, joka sitä sinnikkäästi etsii ja vaieten, nöyrästi odottaa.

Tarina jatkuu

Sanoja Intialle

Reilut kaksi vuotta sitten palasin Intiasta Suomeen ja tuntuu, ettei mikään ole ollut enää ennallaan elämässäni sen jälkeen. Kaikki on myllerretty, mielessä ja elämässä ja työ on vielä vähän keskenkin.

Tarina jatkuu

Tulevaisuuden ratkaisut matkailuun - matkamessujen antia

vastuullisuusvinkit

Ollaanpa rehellisiä. En ole koskaan käynyt matkamessuilla, enkä ole koskaan ymmärtänyt, miksi minun pitäisi. Tiedän jo, mihin haluan matkustaa, enkä ole halpojen lentojen perässä. Tällä kertaa mieleni kuitenkin muuttui ja minun oli aivan pakko päästä messuille. Mutta syyni ei ehkä ollut se, mitä messujen järjestäjät toivovat.

Tarina jatkuu

Manin lumo

Haluan kirjoittaa vielä, ennen kuin lähden. Tarinat eivät toki ole lopussa, mutta aikani jakaantuu muuallekin kuin tänne. Viimeistelen runokirjaani ja kirjoitan lehtiartikkelia Peloponnesoksesta. Mutta Mani, tämä ihmeellinen Mani, on ansainnut vielä jäähyväiskirjeen.

Tarina jatkuu

Kuuntele, ne kertovat sinulle tarinan

”Helkkarin pölyyntyneet kivikasat, kuka niitä jaksaa katsella kerta toisensa jälkeen. Kivi mikä kivi, ei se siitä miksikään muutu.”

Tarina jatkuu

Hidasta matkaa

vastuullisuusvinkit

Tässä elämässä, minulla on aikaa. Aika on kalleinta ja katoavaisinta, mitä meillä on. Nyt olen rikas, sillä minulla sitä on.

Tarina jatkuu

Kuinka Santorinista tuli Instagram-studio?

Kameramme hajosi jo matkan alussa. Salaa olimme tyytyväisiä. Olimme väsyneet kantamaan painavaa kameraa – ja väsyneet kuvien tulvaan.

Tarina jatkuu

Vuorten ja meren välissä

Muistatko, miltä maistuu sitruunan mehu, miltä tuoksuu sen puhdas keltaisuus, kun hedelmä on saanut kasvaa, miten haluaa? Kun sitä ei ole kuljetettu tuhansia kilometrejä. Minä olin jo unohtanut.

Tarina jatkuu

Miksi kuljen maailmalla

vastuullisuusvinkit

18-vuotta sitten lähdin ensimmäistä kertaa elämässäni yksin matkalle. En ollut juurikaan käynyt ulkomailla, kerran Kreikassa ja muutaman kerran Ruotsissa, joten lähtö Kreikkaan kolmeksi viikoksi jännitti.

Tarina jatkuu

Kotona Pietarissa

Kaksi on kaupunkia, ylitse muiden. Sinä Pietari, olet niistä toinen.

Tarina jatkuu

Lieksa - täydellistä mökkielämää

Herään hirsiseinien hiljaisesta suojasta. Nousen ylös hämärässä, nappaan joogamaton kainalooni ja astun ulos valon valtakuntaan. Ihoni tuntee sen heti: tästä päivästä tulee yhtä tulinen, kuin lukemattomista muistakin tänä kesänä. Mutta toistaiseksi aurinko on vielä petollisen hellä, kun levitän maton laiturille ja katson kohti järvenselkää. Ei näy muuta, kuin luontoa, eikä kuulu muuta.

Tarina jatkuu

Hetkiä puolalaisissa häissä

Моменты на польской свадьбе

Kesken puolalaisten häiden siirryn juhlahumusta parvekkeelle. Iltataivas tummuu jo pilvien takana ja ilmassa tuoksuu sateelta. Lähetän kiitokseni taivaalle, pilvien vietäväksi - jumalille, maailmankaikkeudelle, kenelle vain, joka kuuntelee.

Tarina jatkuu

Saaremaan hurmaa - yö tuulimyllyssä

Ночь в ветряной мельнице в Сааремаа

Kun illan valo koitti, poistuivat muut turistit kahvilan ja tuulimyllyn luota, joka olisi kotimme seuraavan yön. Päivän olimme nauttineet meren tuoksusta, aaltojen laulusta ja pääskysten villistä lennosta. Kuljeskelimme pitkin rantoja ja löysimme yhdeltä rannalta matkailijoiden tekemiä kivikasoja. Mielessä kaiversi kuitenkin jo kaipuu tuulimyllymme luo, kun huolimattomasti kyhäsimme kokoon omaa kivirakennelmaa.

Tarina jatkuu

Kazakstanin suloisimmat salaisuudet

Kazakstanin matkalla minulle paljastui muutamia suloisia salaisuuksia maasta. Nyt saatte tekin kuulla, mitä tuo valtava maa piilottelee sisällään.

Tarina jatkuu

Kolme tuntia, kymmenen elämää

Sanovat, että kun länsimaalainen ihminen palaa Intiasta, hän joko vihaa Intiaa – tai on toinen ihminen kuin lähtiessään. Arvaatteko, kumpi oli minun kohtaloni?

Tarina jatkuu

Kotiinpaluu

Возвращение на родину

Niin kauan, niin kauan halusin olla se, joka lähtee. Kadehdin niitä, jotka lähtevät aina. Haaveilin olevani sellainen ihminen, joka kulkee maasta toiseen. Joka ei kiinny tavaraan, ei taloihin. Jolle maailma on koti. Eihän minusta sellaista tullut.

Tarina jatkuu

Kazakstanin vuorten kupeessa

В горах Казахстана

Koska olen jo vuodattanut tunteeni Kazakstanin vuorista paperille, Apu-lehden numeroon 2, on vaikea sanoa niistä enää mitään, mikä vetäisi vertoja alkuperäiselle tekstille. En edes siis yritä. Kaiken tärkeän voitte lukea lehdestä. Tämä on toinen tarina.

Tarina jatkuu

Astana, presidentti Nazarbaevin leikkikenttä

Астана, детская площадка президента Назарбаева.

Astana on todellakin hämmästyttävä kaupunki, mutta ei sanan siinä merkityksessä, kuin presidentti Nursultan Nazarbaev ehkä toivoisi. Se on kuin jonkin sortin Disneyland, keinotekoinen kulissikaupunki rakennettuna keskelle loputonta aroa. Erämaan aurinko paahtaa lohduttomasti ja jotenkin surumielisesti. Kaupunki tuoksuu samalta kuin Intian asutuimmat kaupungit - ilmansaasteilta. Niin, Astana onkin oikeastaan autojen kaupunki. Katukuvaa hallitsevat valtavat tiet ja autojen massat. Kulkeminen vie enemmän aikaa, kuin mihin suomalaisen kärsivällisyys riittää. Missä on metro ja ratikka, kysynpähän vaan!

Tarina jatkuu

« Older posts

© 2019 Jumalainen seikkailu

Theme by Anders NorenUp ↑