Laivankannella on hiljaista. Ihmiset ovat vaiti ja vain katselevat ohi lipuvaa maisemaa. Sinivihreän salmen keskellä kauneus on loputonta. Se venyy ja vanuu ja kaiken herra on itse luonto. Ihminen ei ole tänne juuri jälkeään jättänyt. Päättymättömän kauneuden keskellä minä mietin hajamielisesti tätä matkaa. Toisin kuin luulin, Uusi-Seelanti ei muuttanutkaan maailmaani.
Jumalainen seikkailu
- Katja Vaulio -
Tätä on odotettu! Minä ainakin - ja toivottavasti joku muukin. Ensi keväänä saan vihdoin opastaa joukon matkalaisia ensimmäiselle Hidasta matkaa™ - konseptini matkalle Kreikkaan. Maahan, jota rakastan niin tulisesti, että epäilen, että sieluni tipautettiin vahingossa tänne pohjoiseen, kun sen oli tarkoitus päätyä tuonne tarujen, hohtavan meren ja oliivipuiden maahan.
Nau mai Haere mai - tervetuloa! Toisella puolen maapalloa kaikki on tosiaan toisin. Minä aivan kuin seison ylösalaisin ja kuunkin ympärillä on hohtava kehä, mitä kotona ei näy. Ei ihme, että elämäni ensimmäinen jetlag käy nälkäisesti kiinni minuun eikä sopeutuminen tapahdu hetkessä.
Huh huh. Tässä on useampaankin kertaan joutunut vetämään syvään henkeä, sellainen myllerrys on elämässä menossa.En ole oikeastaan edes ehtinyt kunnolla keskittyä siihen ajatukseen, että yksi iso unelmamatkani alkaa taas pian, sillä on ollut niin monta muutakin asiaa mietittävänä.
Juuri ennen lähtöäni toiselle puolelle maapalloa, minun oli lähdettävä työmatkalle Kiinaan. En ollut kovin innoissani, sillä lentäminen työasioiden takia on mielestäni turhaa puuhaa. Mutta joskus on mentävä paikalle. Jokainen matka on kuitenkin opettanut minua, niin tämäkin. Lopulta matka ei ollutkaan turha, vaikka toki ilmaston kannalta en missään nimessä kannata näin lyhyitä matkoja.
Yöllä sataa. Turistit ovat ehkä kauhuissaan, mutta aamulla matkalla aamiaiselle huomaan jonkun ilahtuneen: kaktus on avannut kukkansa.
Uuden-Seelannin suunnitelmia - miksi ihmeessä täytyy matkustaa toiselle puolelle maapalloa?
vastuullisuusvinkit
Ympäristöalan ammattilaisena sitä joutuu miettimään kerran jos toisenkin, minkä verran oikein sallii itselleen lentämistä. Hommassa pitäisi pitää joku roti, mutta tänä vuonna kone suuntaa kuitenkin kohti Uutta-Seelantia minä kyydissäni - miksi ihmeessä?
Yöllä en tahdo saada unta. Minua jännittää. Jännitän sekä sitä, miten vanha majakka-rouva ottaa meidät vastaan, mutta myös ystävieni näkemistä. He ovat minun rakkaani, minun perheeni. Yhteisten retkien hetket ovat korvaamattomia elämässäni.
Sandvig sijaitsee Tanskan Bornholmin saaren pohjoisessa osassa, aivan meren syleilyssä. Pikku kylä on suorastaan liikuttavan suloinen, mutta niin ovat myös seuralaiset, joita patikointireitilläni käyskenteli! Löysin Sandvigista kaksi hurmaavaa patikointireittiä, ensimmäinen noin viiden kilometrin mittainen mennen tullen ja toinen reilun seitsemän kilometrin rinkula.
Harhailen Haslen leirintäalueelta kohti merentuoksua. Pieni hobittimökkini saa nyt jäädä odottelemaan iltaa, sillä minua kutsuvat tuntemattomat maisemat.
Lörpöttelevät hanhiaurat halkovat taivasta toinen toisensa jälkeen. Liekö niillä ollut jo ikävä Pohjolaan. Ilmassa tuoksuu huumaannuttavan makealta, kun pyöräilen halki pikku kylien ja peltojen kohti kauppaa. Tanska on niin valloittavan kaunis, niin idyllinen.
Isoimmat matkat, ne odottavat aina oikeaa hetkeä. En voi suhtautua matkustamiseen niin kevyesti, että lähtisin aina hetken mielijohteesta sinne ja tänne. Afrikka, se odottaa yhä minua.
Kevät ja kesä ovat parasta aikaa kotimaanmatkailulle, joten halusin kirjoittaa blogiini vinkkejä kesämatkoja varten. Toki syksyn ruskakin on ihanaa aikaa, talvi vaatii taas jo toisenlaista asennoitumista. Olen matkustanut Suomessa aika paljon, ja nämä vinkit ovat ehkä sieltä tavallisemmasta päästä, ainakin minun näkökulmastani. Tässä kuitenkin kymmenen ihanaa kohdetta, olkaa hyvä - ja tottakai yksi bonus!
Olen matkustanut ja välillä asunutkin Kreikassa jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Olen rakastanut tuota maata jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Siinä ajassa olen nähnyt monta muutosta, kriisin uhan ja saapumisen, senkin, kun Ateena taas yrittää nousta jaloilleen. Mutta yksi asia on, ja pysyy. Nimittäin roskat.
Matkaunelmat ovat täyttäneet mieleni – työunelmien lisäksi – viime aikoina.
Kerran vuodessa lomalla - pitäisikö loman käsitettä jo päivittää?
vastuullisuusvinkit - yhteistyössä Reilun matkailun yhdistyksen kanssa
Loma on se juttu, jonne lähdetään kerran vuodessa. Unohdetaan arki ja lumikasat ja läväytetään matkalaukku lattialle. Laukkuun pakataan uima-asut, aurinkolasit, aurinkorasvaa, lukemista ja sen sellaista. Kotiin jää omatunto ja arvot. (Hmm, vähän kuin pikkujoulut tai laivaristeily, eikö!) Lomalla ei kaivata uusia murheita, eikä haluta sääliä pikkupoikaa, joka kantaa altaalle juomia, vaikka kait hänen pitäisi koulussa olla. Hotellin ulkopuolisella kadulla päivystävien nuorten tyttöjen minihameissaan ei haluta näkyvän uima-altaalle asti. Kuljetelkoon turistimiehet heitä mukanaan - kunhan se ei häiritse muita lomalaisia.
Vai kuinkas se olikaan?
Säkenöivän Santorinin ja herkänkauniin Paroksen jälkeen Kos tuntuu hieman vaatimattomalta ja nuhjaantuneelta. Mutta sekin, kuten kaikki Kreikan saaret, paljastaa taikansa sille, joka sitä sinnikkäästi etsii ja vaieten, nöyrästi odottaa.
Reilut kaksi vuotta sitten palasin Intiasta Suomeen ja tuntuu, ettei mikään ole ollut enää ennallaan elämässäni sen jälkeen. Kaikki on myllerretty, mielessä ja elämässä ja työ on vielä vähän keskenkin.
Ollaanpa rehellisiä. En ole koskaan käynyt matkamessuilla, enkä ole koskaan ymmärtänyt, miksi minun pitäisi. Tiedän jo, mihin haluan matkustaa, enkä ole halpojen lentojen perässä. Tällä kertaa mieleni kuitenkin muuttui ja minun oli aivan pakko päästä messuille. Mutta syyni ei ehkä ollut se, mitä messujen järjestäjät toivovat.
Haluan kirjoittaa vielä, ennen kuin lähden. Tarinat eivät toki ole lopussa, mutta aikani jakaantuu muuallekin kuin tänne. Viimeistelen runokirjaani ja kirjoitan lehtiartikkelia Peloponnesoksesta. Mutta Mani, tämä ihmeellinen Mani, on ansainnut vielä jäähyväiskirjeen.
Tervetuloa mukaan blogiini ja jumalaisiin seikkailuihin!
Matkailijatar, Kreikan ja Venäjän asiantuntija, kirjoittaja, runoilija ja ympäristön ystävä. Inspiroidun luonnosta, vieraista kulttuureista ja erilaisista kohtaamisista maailmalla. Vastuullinen matkailu on minulle tärkeää ja pyrinkin matkustamaan mahdollisimman vastuullisesti.
Kurkkaathan myös kotisivuni www.katjavaulio.com.
Добро пожаловать в мой блог! Я пишу, потому что слова живут во мне. Я езжу, потому что я не могу игнорировать пр
