Jumalainen seikkailu

- Katja Vaulio -

Aihe: seikkailut

Maailmannäyttelyn moderni henki Kazakstanin arolla

Современный дух всемирной выставки в степях Казахстана.

Maailmannäyttely sanana nostaa mieleen kuvan menneistä ajoista. Sellaisista, joissa  herrat kohottivat hattujaan ohikulkeville daameille. Ajoista, jolloin naisilla oli pitkät mekot ja ohuet hansikkaat. Mutta kun seisoo Astanassa, juuri Kazakstanin paviljongin edessä, oivaltaa, että tämä onkin jotain aivan muuta. Nuo ajat ovat auttamattomasti takana ja 2000-luvun maailmannäyttely on hyvinkin moderni tapahtuma. Ehkä se ansaitsisi osalleen myös sille kuuluvan, mahtavan arvon. Maailmannäyttelyhän ei ole enää huomion keskipisteessä, vaan aivan huomion laidoilla. Mutta perinne on yhä olemassa ja se on jatkunut jo vuodesta 1851.

Tarina jatkuu

Viidakkokirja heräsi eloon

Mikä yhdistelmä - viidakko, retki ja villi maailma! Meitä odotti taas yksi suloinen retki, eikä meillä ollut aavistustakaan siitä, mitä todella olisi luvassa...

Tarina jatkuu

Yö puumajassa - viidakkoparatiisi Our Jungle House

Ночь в деревенском доме – Our Jungle House, рай в джунглях

Kirjoitinkin jo matkaltamme tuoreeltaan pikaiset terveiset Our Jungle Housesta. Mutta nyt on aika sukeltaa syvemmälle puumajan syöveriin!

Tarina jatkuu

Taageperan idylli

Идиллия Таагеперы

Taageperan idyllisissä maisemissa kuljeskellessa jäin taas kerran miettimään, mikä minua tosissaan sitoo Suomeen ja Tampereelle? Enkö voisi, vaikka tilapäisesti, jättää kaiken ja asua joissain tämänkaltaisissa täydellisissä maisemissa?

Tarina jatkuu

Khanomin kauneus

Красота Кханомы

Khanom viehätti minua ensisilmäyksellä muuta Thaimaata enemmän. Tai miten sen nyt sanoisin - rakastin villiä viidakkoseikkailuamme ja nautin hirmuisesti yön yli kestävästä järviretkestämme (ei hätää, nämä tarinat ovat seuraavaksi vuorossa), mutta jotenkin en osaa yhdistää niitä mielessäni Thaimaahan. Ylipäätään koko matkamme Thaimaassa on muotoutunut mielessäni erikoiseksi. Muiden siellä lomailevien rantakuvat ovat aivan kuin toisesta maasta. Khanom vahvisti lopullisesti tämän tunteen.

Tarina jatkuu

Tie tiikerikummiksi

Мой путь к спонсору тигров в WWF

Blogeissa on lähiaikoina ollut käynnissä #ReilutBlogit-kampanja, johon itse en ole ehtinyt Kazakstanin uutisten takia osallistua. Toisaalta koin myös, että monessa blogissa sanottiin jo se kaikki, mitä minäkin merten puolesta haluaisin sanoa. Mutta samassa hengessä kirjoitan tätä tarinaa, ympäristön puolesta.

Tarina jatkuu

Pieni tarina suurista unelmista

Маленький рассказ о больших мечтах

Koko alkuvuoden olen sattuneista syistä ollut ja odottanut. Jännittyneen odotuksen aikana mieleeni tulvahti muisto. Yllättävä muisto kaukaa lapsuudesta.

Tarina jatkuu

Kuala Lumpurin lumo

Очарование Куала-Лумпура

Kuala Lumpur säilyy mielessäni ikuisesti Aasian symbolina. Minulle, täysveriselle eurooppalaiselle, (tai niin vielä luulin olevani, ennen Intiaa) astuminen Kuala Lumpurin kaduille oli kuin kulku uuteen maailmaan. Tämä, tämä on eksoottinen Aasia!

Tarina jatkuu

Vain hullu matkustaa Intiaan

Только сумасшедший путешествует в Индию

Niin, kai se vähän niinkin on. Mutta minä tunnustan: Haluan palata. Villeimmissä haaveissani jopa ajattelen asuvani kokonaisen kuukauden intialaisessa pikkukaupungissa.

Tarina jatkuu

Päiväni sarissa

Мой день в сари

Moni saattaa ajatella, että sehän on vain kuutisen metriä kangasta. Minulle - ja Intialle se on kuitenkin paljon enemmän.

Tarina jatkuu

Aurinko nousee Varanasissa

Солнце поднимается в Варанаси

On varhainen aamu, olemme ghateilla taas. Diwali on vietetty, ihmiset, jotka yöpyivät ghateilla juhlistaen pyhää ja Gangesia, ovat lähteneet. On hämmentävän rauhallista. Varanasi ei silti nuku.

Tarina jatkuu

Varanasi, veit minulta sielun hetkeksi

Варанаси, ты взял мою душу на время

Istuimme autossa matkalla kohti kuuluisaa Gangesia ja Varanasin ghateja. Maailman vanhin kaupunki odotti meitä kaikessa mystisyydessään. Minua jännitti - ja ärsytti,  kuljettaja kun oli juuri ilmoittanut, että hän on järjestänyt meille oppaan kulkemaan kanssamme Diwalin, valon juhlan tungoksessa. Eikö täällä ikinä saa kulkea vain omissa oloissaan?

Tarina jatkuu

Hiekkakiveä ja ruusunterälehtiä Agrassa

Песчаник и лепестки роз в Агре

Tie vie Agraan.

Tarina jatkuu

Minun Moskovani

Моя Москва

Minkälaisia mielikuvia sana Moskova teissä herättää? Minulle tulee siitä jotenkin ylväs, vanhanaikainen ja suurenmoinen olo. Sitä kaikkea rakas Moskovani onkin.

Tarina jatkuu

Täsmäisku Jodhpuriin

Быстрый визит в Джодхпур

En ole erityisen mieltynyt kiireeseen missään muodossa. Mutta aina ei ole vaihtoehtoja, tai ainakaan Jodhpurissa ei ollut.

Tarina jatkuu

Mikä sai minut jälleen hymyilemään

​Suomeen paluu oli poikkeuksellisen raskasta tällä kertaa. Ensimmäiset kolme viikkoa vietin vain suklaata syöden ja sohvalla maaten. En halunnut mennä mihinkään. Saati tehdä mitään. Ehkä tämän epätavallisuudesta kertoo se, että ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen jätin kaikki treenini väliin.

Tarina jatkuu

Kotona maailmalla - Jasmin Home Hotel

Дома в мире- Jasmin Home Hotel

Olen vakaasti sitä mieltä, että matkamme parhaat hotellit ansaitsevat hieman palstatilaa. Olen vähintäänkin sen verran velkaa siitä ilosta, mitä saimme osaksemme. Tällä kertaa vietetään vielä hetki Jaisalmerissa, Jasmin Home Hotel:issa.

Tarina jatkuu

Intialaisessa kylässä

В индийской деревне

Kuukauden Intian matkan aikana kävimme kahdessa eri kylässä. Toiseen pääsin yllättäen, toiseen varta vasten halusin. Jo junassa matkalla Varanasiin totesin, että haluaisin päästä Intian maaseudulle. Toive oli helposti toteutettavissa, kun hotellista järjestettiin kyläretkiä. Ilmeisesti muilla turisteilla on hieman toisenlaiset kiinnostuksen kohteet, sillä pääsimme matkaan kaksin. Mukana oli myös autonkuljettaja ja opas kylästä, jossa kiertelimme.

Tarina jatkuu

Maallisesta jumalaiseen - retkellä Jaisalmerissa

От земного до божественного - в поездке в Джайсалмере

Istun taas avojeepin kyydissä. Kasvoille puhaltaa pieni tuulenvire, mutta se on lämmintä aavikon tuulta. Ympärillä aukeaa aavikko, ja Jaisalmer jää taa. Vastaan tulee toinen avojeeppi, jonka etuistuimilla istuu kaksi mustapartaista miestä. Massiiviset kultareunaiset aurinkolasit kimmeltävät. Toisella miehistä on päässään suuri sininen turbaani, toisella punainen.  Mikä näky! Nauran ilosta ääneen.

Tarina jatkuu

Päiväni aavikkoprinsessana

Мой день как принцесса пустыни

Luvassa oli jännittävä päivä. Pääsisin elämäni ensimmäistä kertaa aavikolle! Vieläpä jonnekin kauas, muiden turistireittien ulottumattomiin, sellaiselle aavikolle, millainen se unelmissani on: Kuuma, puhdas ja vaitonainen.

Tarina jatkuu

« Older posts

© 2017 Jumalainen seikkailu

Theme by Anders NorenUp ↑