Herään hirsiseinien hiljaisesta suojasta. Nousen ylös hämärässä, nappaan joogamaton kainalooni ja astun ulos valon valtakuntaan. Ihoni tuntee sen heti: tästä päivästä tulee yhtä tulinen, kuin lukemattomista muistakin tänä kesänä. Mutta toistaiseksi aurinko on vielä petollisen hellä, kun levitän maton laiturille ja katson kohti järvenselkää. Ei näy muuta, kuin luontoa, eikä kuulu muuta.

Tarina jatkuu