Mikä saa minut palaamaan Venäjälle kerta toisensa jälkeen? Mikä tuossa valtavassa naapurimaassani hiertää kuin kivi kengässä? Miten kukaan voi rakastaa maata, jonka politiikka on läpeensä mätää? Mitä ihmeen kiehtovaa voi olla maassa, jossa palvelu on niin tylyä, kuin vain Venäjällä voi olla? Onko minulla edes oikeutta rakastaa Venäjää, maata, jossa sananvapaus ei kukoista ja ihmisoikeusrikokset kuuluvat repertuaariin? Kysymyksiä, joita voisin esittää itselleni ja joita moni esittäisi, jos vain kehtaisi. Ikävä ( vai onnellinen) tosiasia on kuitenkin se, että politiikka ja sydämen asiat ovat kaksi asiaa erikseen. Myös ihmiset asiakaspalvelussa ja kotiensa seinien suojassa ovat eri asia. Venäjällä on monet kasvot, ja minä haluan kertoa niistä, joilla se minulle näyttäytyy.

Tarina jatkuu