Maailmannäyttely sanana nostaa mieleen kuvan menneistä ajoista. Sellaisista, joissa  herrat kohottivat hattujaan ohikulkeville daameille. Ajoista, jolloin naisilla oli pitkät mekot ja ohuet hansikkaat. Mutta kun seisoo Astanassa, juuri Kazakstanin paviljongin edessä, oivaltaa, että tämä onkin jotain aivan muuta. Nuo ajat ovat auttamattomasti takana ja 2000-luvun maailmannäyttely on hyvinkin moderni tapahtuma. Ehkä se ansaitsisi osalleen myös sille kuuluvan, mahtavan arvon. Maailmannäyttelyhän ei ole enää huomion keskipisteessä, vaan aivan huomion laidoilla. Mutta perinne on yhä olemassa ja se on jatkunut jo vuodesta 1851.

Tarina jatkuu