Muistatko, miltä maistuu sitruunan mehu, miltä tuoksuu sen puhdas keltaisuus, kun hedelmä on saanut kasvaa, miten haluaa? Kun sitä ei ole kuljetettu tuhansia kilometrejä. Minä olin jo unohtanut.

On ihmeellistä, että kaikki, mitä ostan kaupasta, on tuotu täältä, lähiseuduilta. Kiemuraiset kurkut, joiden kasvuun EU ei ole ehtinyt puuttua. Isot tomaatit, suloiset banaanit, mehukkaat mandariinit. Suola on kerätty merestä, tee vuorenrinteiltä. Mausteet on kasvatettu itse ja oliiviöljy puristettu paikallisista oliiveista. Jauheliha on paikallisista lehmistä, jotka ovat kulkeneet vapaana Taygetos-vuoren rinteillä. Eikö tämä olekin paratiisi?

Tuntuu, kuin kaikki ympärilläni hoivaisi minua, sisältä ja ulkoa. Paikallinen ruoka, aurinko, merivesi, rannan pehmeä hiekka. Olen vuorten ja meren välissä. Kaksi suurta voimaa kannattelee minua välissään.

Millaiseksi kasvavat ihmiset, jotka elävät vuorten ja meren välissä? Vahvoiksi, uskon. Uskaliaiksi, kauneutta rakastaviksi. Oman tiensä kulkijoiksi.