Kaksi on kaupunkia, ylitse muiden. Sinä Pietari, olet niistä toinen.

Olen kulkenut kaduillasi, yhden kokonaisen kevään. Niillä samoilla kaduilla, joilla kulki Dostojevski, kaduilla, joita suomalaiset ovat pelänneet ja minä rakastanut. Nyt olen täällä taas, unohdetaan hetkeksi historia.

Yksitoista vuotta sitten sain asua luonasi. Siltojen, jokien ja vanhan hurman keskellä. Olet muuttunut, en tunne sinua ensin. Jalkapalloturistit ovat vallanneet kaiken tilan, eikä kaupunkia tahdo nähdä sen alta. Kestää muutaman päivän, ennen kuin se tunne taas tulee. Tunne, että olen kotona.

Harmiton, suloinen tuttuuden tunne. Tunne siitä, että nämä kadut tuntevat minut, näiden ihmisten pariin minä kuulun. Tämä kieli ja nämä tavat ovat minun. Venäjällä ollaan lähempänä toista. Suudellaan poskille, kuljetaan lähes toisessa kiinni. Ei salata suruja, ei iloja. Voin hengittää syvään.

Olet ränsistynyt näinä vuosina, Pietari. Mutta silti olet hämmentävän siisti ja täynnä toinen toistaan ihanampia kahviloita ja ravintoloita. Täällä saa pannullisen sinistä teetä, tai auringonkeltaista. Rakastan sinua, Pietari.

Suurin muutos on se, että nyt kaupungissa hymyillään. Olet kuuluisa tympeistä asiakaspalvelijoistasi, mutta jotain on tapahtunut. Venäläiset tarjoilijat hymyilevät leveästi, nauravat ja rupattelevat kanssani. En saa tarpeekseni soljuvasta kielestä ja hymyistä. Olet tullut taas helpommaksi lähestyä.

En kaipaa turistinähtävyyksiä, olen ne jo nähnyt. Haluan vain nauttia sinusta, kulkea kaduillasi, juoda teetä Shokoladnitsassa. Haluan halata asukkaitasi ja puhua kaunista kieltä. Haluan vain tuntea, miten hyvältä tuntuu olla kotona.

Tervetuloa seuraamaan blogiani myös facebookissa ja instagramissa. Ja muistattehan, että runokirjaani voi ostaa suoraan minulta! Sen parissa pääsee nauttimaan tunnelmista Suomen luonnossa ja Kreikassa.

Russian

По-русский: Это история моей любви к Санкт-Петербургу.С тобой, Питер, я чувствую, как дома.