Herään hirsiseinien hiljaisesta suojasta. Nousen ylös hämärässä, nappaan joogamaton kainalooni ja astun ulos valon valtakuntaan. Ihoni tuntee sen heti: tästä päivästä tulee yhtä tulinen, kuin lukemattomista muistakin tänä kesänä. Mutta toistaiseksi aurinko on vielä petollisen hellä, kun levitän maton laiturille ja katson kohti järvenselkää. Ei näy muuta, kuin luontoa, eikä kuulu muuta.

Tänne eivät ylety autoteiden melut eivätkä nettien verkot. Onneksi.

Joogaan juuri sen verran, kuin hyvältä tuntuu. Lauhkea tuuli hivelee välillä ihoani, valmiina kuitenkin laantumaan heti, kun aurinko on noussut vähän ylemmäs. Tähän aikaan vielä jaksaakin tehdä jotain, muutaman tunnin päästä olen jo kellahtanut uimapatjalle järvenselälle.

Aamupala katetaan ulos. Tarjolla on puuroa, mansikoita ja eilen Patvinsuolta kerättyjä lakkoja. Puhdasta kultaa siis. Juodessani aamuteetä tervehdin tuntematonta pikkulintua, joka saapuu samaan puuhun sirkuttamaan eriskummallisesti joka aamu. En tiedä, haluaako se tervehtiä, vai päästä meistä eroon. Päivä valuu eteenpäin hitaassa laiskuudessa.

Iltapäivällä yritämme vielä tarpoa Patvinsuolla, mutta se on sulaa hulluutta näin kuumalla. Tällä ilmalla ei voi tehdä muuta kuin kölliä uimapatjalla. Patvinsuo ei muutenkaan näytä parastaan kuumassa. Ennemmin ihailisin sitä syksyllä tai keväällä, kuin nyt kilpaa paarmojen ja mäkäräisten kanssa. Suokin vaikuttaa väsyneeltä helteessä. Oikeastaan se on kadottanut olomuotonsa, hukannut suon villiyden ja huokailee vain väsyneenä. Reitin lopusta löytyy kuitenkin jotain, mikä on täydellistä juuri tänä päivänä. Valkoinen, hiljainen hiekkaranta. Hiekka on niin hienoa, etten muista sellaista aiemmin nähneeni Suomessa missään. Voi maani, olet niin sydäntäsärkevän kaunis.

Kuuma, raukea päivä päättyy järveen. Vuorotellen uin ja kapuan takaisin uimapatjalle makaamaan. Täällä aurinkokin tuntuu hempeämmältä, se joka äsken Patvinsuolla ilkikurisesti porotti ylläni. Tällä kertaa minulle riittää tämä mökki paratiisiksi, en tarvitse muita maisemia. Tämä hiljaisuus, pysähtynyt aika, elämä netin ulottumattomissa. Suloisesti suojaavat hirsiseinät ja sininen järvenselkä. Tänne, maailman suojaiseen syliin, minä voisin jäädä.

Kiitos Heidi mökkivinkistä ja kansallispuistohaasteesta ! Tänä vuonna en valitettavasti ehtinyt tätä paremmin kansallispuistoihin ja loppuvuoden vietän Kreikassa. Ensi vuonna nähdään taas, Suomen erämaat!

Russian

По-русский: В Лиексе я нашла летний рай. Лето было прекрасно там, жарко и тихо.