Kesken puolalaisten häiden siirryn juhlahumusta parvekkeelle. Iltataivas tummuu jo pilvien takana ja ilmassa tuoksuu sateelta. Lähetän kiitokseni taivaalle, pilvien vietäväksi - jumalille, maailmankaikkeudelle, kenelle vain, joka kuuntelee.

Olen sydämenpohjastani asti kiitollinen maailmalle. Siitä, että vaikka minulla on ongelmia terveyteni kanssa, voin lähteä matkalle. Siitä, että saan tuntea taas hetken kuuluvani johonkin. Tuntea tuota mystistä, kaiken anteeksi antavaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kaikesta vähiten olisin odottanut tuntevani sitä puolalaisissa häissä, osaamatta puolaa muutamaa sanaa enempää. Mutta niin vain, taas kerran, tälläkin matkalla meidät on kiedottu harvinaislaatuiseen huolenpitoon ja ystävyyteen. Tuntemattomista ihmisistä toisessa maassa tuli hetkessä ystäviä. Ystäviä, joista eroaminen saa minut purskahtamaan yllättävään itkuun, kun on aika lähteä.

Matkustaessa tulee aina aika lähteä. Se on yhä rankempaa, kaikki se, mikä liittyy itse matkustamiseen. Lentokentät, lentokoneet, odottelu, bussissa istuminen. Joskus oli aika, kun nautin siitä kaikesta. Uutuudenviehätyksen aika. Nyt totean taas, että parempi olla matkalla riittävän kauan ja minimoida se turha aika, joka tulee vietettyä tien päällä tai pilvien lomassa.

Häissä tanssimme puolalaisten kanssa tuntemattomia tansseja. Joskus joku tulkkaa, mitä tehdä, enimmäkseen otamme muista mallia. Nauramme ja maistamme itsetehtyjä liköörejä. Ihmettelemme, missä ovat ne tylsät hetket, joita häissä usein on. Saamme uusia ystäviä, elvytämme vanhoja ihmissuhteita. Tämä on tärkeintä, ja aina yhtä suuri lahja maailmalta. Että yli kulttuurien ja kielten voi kurkottaa toista kohti.

Täälläkin saan taas puhua venäjää ja muuttua sen myötä omaksi itsekseni. Minulle venäjän puhuminen on kuin puhuisin omaa kieltäni. En toki ymmärrä kaikkea, en osaa kaikkia sanoja. Mutta se tunne, minkä venäjän puhuminen minussa herättää, on syvää rakkautta omaa kieltään kohtaan. Vain puhumalla voimme ymmärtää toisiamme. Jotkin kielet välittävät paremmin sen, mikä olen, kuin toiset. Vaikka toisaalta, aina ei tarvita sanoja. Kommunikoin erään pikkupojan kanssa pitkillä katseilla, kiljahteluilla ja toistemme tökkimisillä, koska kieltä ei ole. Ja hyvin ymmärrämme toisiamme. Hei, tykkään sinusta, sanattomat eleet sanovat!

Suomeen paluukin on kiitollisuutta tulvillaan. Hanasta tulee puhdasta maailman parasta vettä. Saan ostaa torilta tuoreita kasviksia. On hiljaista, ihanan hiljaista. Ja tunnen, miten helppoa tänä vuonna on rakastaa kotimaataan. Se tekee kotiinpaluusta juhlaa.

Russian

По-русский: Лучшие моменты в мире - это когда вы чувствуете союзника с незнакомыми людьми. На этот раз мне пришлось чуствовать это на польской свадьбе.