Niin kauan, niin kauan halusin olla se, joka lähtee. Kadehdin niitä, jotka lähtevät aina. Haaveilin olevani sellainen ihminen, joka kulkee maasta toiseen. Joka ei kiinny tavaraan, ei taloihin. Jolle maailma on koti. Eihän minusta sellaista tullut.

On hyvin vapauttavaa päästä irti haaveista, jotka eivät oikeasti sovi omaan elämään. Kyllä, minä tarvitsen matkoja, tarvitsen maailmaa, toisia maita ja kulttuureja. Tukehdun, jos minulla on vain yksi maa ja yksi kulttuuri. Haluan yhä järjestää elämäni niin, että saan olla pari kuukautta vuodesta Kreikassa. Mutta ennen muuta tarvitsen tukikohdan, paikan, jossa levätä ennen lähtöä. Sillä lähtemisellä, sillä on toinenkin puoli. Paluu. Osa vapautta on se, että on jokin, minne palata. Oma koti, tuo kaikkien matkabloggaajien pahin painajainen.

Tämä on kotiinpaluun vuosi. Kaikkein selvimmin se tuli ilmi, kun heti vuoden alussa ostin itselleni oman kodin. Kodin, josta olin pitkään haaveillut, joka on valtavan kaunis ja rauhallinen, siellä minulla on oma sauna ja piha. En malta odottaa, että saan istuttaa pihaan rivin hortensioita. Juoda aamuteetä varpaat nurmikon seassa. Katsella, aukeavatko jouluruusuni ja riehahtavatko unikot kukkaan. Pateettisesti palasin myös kotipaikkakunnalleni. Siihen liittyy hivenen ajatus siitä, että on jo luovuttanut. Ettei enää etsi elämän ihmeitä ja tavoittele maailman taikaa. Mutta minkäs teet, kun aina miettiessäni, missä haluaisin asua, mietteeni palasivat samoihin maisemiin? Täältä, juuri täältä haluan lähteä. Rehellisyyden nimissä, ajattelin myös Savonlinnaa, enkä oikein ymmärtänyt syytä. Toki Heidi on omalla Savonlinnapropagandallaan saanut varmaan jokaikisen haaveilemaan paikkakunnasta. Mutta lopullinen syy löytyikin juuristani - isäni on syntyisin Savonlinnasta, hän on asunut järven rannalla rivitalossa. Hah. Minäkin asun nyt rivitalossa, no, puolen kilometrin päässä järvestä.

Mutta koska vuoden teema on koti, minulla on kaksi muutakin kotia, joita ei sovi unohtaa: Kreikka ja Venäjä. Kaipaan tuttuutta ja helppoutta, rakastamieni kielten puhumista, kulttuureja, jotka ovat osa minua. Tunnetta siitä, että tänne minä kuulun. Niinpä kesäkuussa matkustan Venäjälle, tällä kertaa vain vanhaan kotikaupunkiini Pietariin. Pietarissa minua odottaa Kazakstanista ostamani taulu, joka on aika tuoda kotiin. Tänne Suomen kotiin.

Ei ole Venäjää ilman Kreikkaa ja toisinpäin. Tahdon myös Kreikkaan, pienille saarille, syömään kreikkalaista salaattia, rakastamaan merta, joogaamaan. Tekemään ei mitään, muuta kuin nauttimaan. Tai ehkä ideoimaan, millainen voisi olla matkakirja, jonka kirjoittamisesta haaveilen. Paras ympäristö tälle kaikelle ihanuudelle on tällä kertaa pikkusaaret Andros, Paros ja Syros. Ja aina tietenkin Ateena, jota ikuisesti kaipaan.

Toivon tämän vuoden olevan ennen kaikkea kotoisa ja rauhallinen. Vuosi, jonka aikana saan juurtua, niin että lähtö maailmalle pitemmäksi aikaa onkin taas osa elämää.

Russian

По-русский: Я так долго хотела быть тем, кто уходит. Я завидовала тем, кто всегда уезжает. Мне приснилось, что я похож на человека, путешествующего из одной страны в другую. Кто не присоединяется к товарам, а не к домам. Для кого мир является домом. Но это не было моей частью в этой жизни. Это год -  год возвращения домой. Я купила свой дом в лучшем месте в Финляндии, и когда я путешествую, я еду в Грецию и Россию.