Mikä yhdistelmä - viidakko, retki ja villi maailma! Meitä odotti taas yksi suloinen retki, eikä meillä ollut aavistustakaan siitä, mitä todella olisi luvassa...

Retkemme alkoi majapaikastamme Ratchapraphat-järveltä. Hyppäsimme pitkäsiimaveneeseen ja ajoimme suoraan kohti viidakkoa. Lähellä rantaa saimme kehotuksen hypätä veneestä veteen. Edessämme levittäytyi tiheääkin tiheämpi viidakko, josta retkemme oli tarkoitus alkaa. Katselimme toisiamme epäuskoisena. Miten meidän oli tarkoitus tuonne ujuttautua??

Olimme saaneet ohjeen laittaa jalkaamme hyvät kengät, sillä kulkisimme "liukkailla kivillä". Liukkaat kivet paljastuivat vesiputouksen pohjaksi! Aloimme siis kulkea pitkin vesiputousta ylöspäin, välillä nelinkontin, välillä pärjäsi kahdella jalalla. Opas oli hieman pettynyt, että oli kuiva kausi ja putouksessa niin vähän vettä. Me ehkä selvisimme tämän pettymyksen kanssa.

Luulot otettiin siis tällä retkellä pois heti kättelyssä, ja paljastui, että olimme taas kerran löytäneet tiemme jonkinlaiselle selviytymisretkelle. Ja mikäs sen parempaa - tälläisissä tilanteissa tuntee todella olevansa elossa! Hyvin pian olimme märkiä vesiputouksen vedestä ja viidakon hikisestä ilmasta. Sekä hyvin, hyvin onnellisia.

Oppaanamme toimi oman elämänsä sankari "Mowgli", mies, joka oli viettänyt koko elämänsä viidakossa. Hän puhui jotenkuten englantia, ja täydellisesti viidakon kieltä. Meille esiteltiin kasveja ja hyönteisiä, jotka naamioituivat viidakkoon. Kuuntelimme lintujen ääniä ja yritimme nähdä apinoita. Hän myös askarteli meille kiertävän hatun jonkin kasvin lehdestä.

Polkumme - kuvaannollinen polkumme, sillä ymmärrättehän, olimme viidakossa, ei siellä polkuja yleensä ole - törmäsi lopulta vihreään seinämään, jonka läpi ei päässyt. Sillä välin kun toljotimme tiheää viidakkoa, Mowgli tempaisi sarjakuvamaisesti esiin viidakkoveitsen ja viilsi muutaman paksun oksan hetkessä poikki. Tiemme oli jälleen, hmm, ryömittävissä! Puhkesimme helpottuneeseen nauruun.

Viidakon syvyyksissä meitä odotti myös toinen yllätys, joita kuvittelin olevan vain kirjoissa - liaani! Halukkaat saivat hypätä sen varaan ja kiitää ilman halki kuin Tarzan, tai Jane. Tottakai minäkin halusin lentää viidakon halki. Liaani ei edes pettänyt minua, enkä pudota mätkähtänyt maahan. Puristinkin sen märkää runkoa rystyset valkeina.

Palasimme retkeltä märkinä, väsyneinä ja onnellisina. Olin saanut tällä matkalla tutustua viidakon saloihin useammankin kerran, ja vastoin ennakko-odotuksia, olin täysin lumoutunut. Viidakko on kuuma, salaperäinen, vihreä, äänekäs ja märkä. Se sulkee kävijän täysin syövereihinsä, eikä anna armoa.

Tämän - ja monta muuta ihanaa retkeä järjesti majapaikkamme Our Jungle House .

Russian

По-русский: Я действительно думала раньще, что секреты джунглей верны только в книгах и сказках. Пока я не отправился в путешествие в джунгли с озера Ратчапрапхат. Я узнала там секреты джунглей - и плавала лиану через лес!