Koko alkuvuoden olen sattuneista syistä ollut ja odottanut. Jännittyneen odotuksen aikana mieleeni tulvahti muisto. Yllättävä muisto kaukaa lapsuudesta.

Muistin, kuinka jo pikkutyttönä janosin vain yhtä asiaa. Halusin maailmalle. Tahdoin nähdä ne ihmeet, joista postikortit kertoivat ja kokea ne, mistä tarinat puhuivat. Siihen aikaan suomalaiset eivät juurikaan matkustaneet, mutta äidilläni oli kaksi ystävätärtä, joiden tarinat ja kortit johdattivat minut tähän, missä olen nyt. Tietämättään he istuttivat minuun palavan kaipuun. Kaipuun, joka nyt...Vie minut Kazakstaniin töihin seitsemäksi viikoksi!

Näyttää siltä, että kun jotain riittävän kiihkeästi janoaa, sen myös saa. Viime viikolla sähköpostiini kolahti viesti, jota olin jännityksellä odottanut parin kuukauden ajan. Minut oli tosiaan valittu töihin maailmannäyttelyyn Astanaan, Kazakstaniin! Mikä hillitön onni ja ylpeys valtasi minut. Mikä tilaisuus! Puolentoista kuukauden ajan teen töitä kovassa seurassa ainoana suomalaisena oppaana. Tai meitä on kaksi, mutta jaamme puoliksi kolmen kuukauden ajan. Edustan maatani, TAKK:ia ja suomalaisia yrityksiä. Otamme vastaan ministereitä ja lehdistöä. Saan puhua venäjää sieluni kyllyydestä, ajatella taas venäjäksi, nähdä unia venäjäksi. Joka päivä opin jotain uutta. Olen taas siellä, minne kuulun - maailmalla! En voisi olla onnellisempi.

En edes osaa vielä kuvitella, mitä kaikkea tästä seuraa, mutta unelmia, niitähän minulla toki on. Kummallista, kuinka äkkiä Intian jälkeensä jättämä tyhjyys saikin tilalleen elämän täynnä innostusta, kutkutusta ja uusia haaveita. Siitä ei tosiaan ole kuin neljä kuukautta, kun ihmettelin, että mitä oikein teen elämälleni seuraavaksi. Kaikki unelmani olivat toteutuneet, eikä tietoa tulevasta ollut. Mutta sitten tuli aavistus Kazakstanista, ja taas minua vietiin.

Työni alkavat heinäkuun lopulla. Edessä on minulle täysin uusi maa, josta rehellisesti sanottuna en tiennyt muuta, kuin että siellä puhutaan venäjää. Paljon on asioita opeteltavana ja venäjäkin pitäisi palauttaa taas mieleen. Mutta en voisi kuvitella mitään parempaa. Ajatelkaa, millaista on mennä maahan, joka on lähes kaikille mysteeri! Saada haltuunsa kokonainen uusi kulttuuri. Saada omakseen uusi maa. Työni päättyvät syyskuussa, jonka jälkeen matkustelemme Riikon kanssa Kazakstanissa pari viikkoa. Vaeltelemme vuorilla, tutustumme aroihin ja etsimme maailman pohjoisimpia flamingoja. Blogista saatte seurata, millaiseksi osoittautuu eriskummallinen Astana, hetkellinen kotikaupunkini, millaista työ maailmannäyttelyssä on, saanko uusia kazakstanilaisia ystäviä ja miltä näyttävät Kazakstanin vuoret.

Reilut kaksikymmentä vuotta myöhemmin olen yhä tuo sama pikku tyttö, joka kaipasi seikkailuja. Halusin koetella rajojani, tulla maailmannaiseksi. Sisimpäni ei ole juuri muuttunut noista ajoista. Yhä, yhä minä janoan tunnetta siitä, että maailma on minun.

Ja, taas kerran, maailma on todellakin minun.

Greek

Στα ελληνικά: Αγαπητοί αναγνώστες! Είναι χαρά και υπερηφάνεια μου για να ανακοινώσει ότι δουλεύω το καλοκαίρι στο World Expo στο Καζακστάν! Καλώς ήρθατε για να χαιρετήσει τη φινλανδική υπηρεσία.

Russian

По-русский: Дорогие читатели! Я с удовольствием и гордостью сообщаю, что я буду работать летом в  Всемирной выставке в Казахстане! Добро пожаловать в финский отдел!