On varhainen aamu, olemme ghateilla taas. Diwali on vietetty, ihmiset, jotka yöpyivät ghateilla juhlistaen pyhää ja Gangesia, ovat lähteneet. On hämmentävän rauhallista. Varanasi ei silti nuku.

Kuljeskelemme päämäärättömästi rannalla katsellen ihmisiä. Naista, joka on saanut happoa kasvoilleen, viimeisen päälle koristeltua kerjäläisvauvaa. Naisia ja miehiä, jotka kylpevät autuaana Gangesissa. Sillä nyt on se hetki, hetki kylpeä pyhän äiti joen sylissä, puhdistautua ja vapautua. Ihmiset täyttävät vesipullonsakin sen vedellä ja vievät sitä kotiin.

Me astumme veneeseen ja lähdemme joelle, nyt kun se on sallittua taas. Myöhään illalla ja yöllä veneet eivät liiku, sillä joki lepää. Katselemme aurinkoa, joka nousee yöpuultaan joen ylle. Se näyttää enemmänkin kuulta, auringoksi se on liian selkeäreunainen. Apinat leikkivät talon kulmilla ja pyykkärit pesevät lakanoita Gangesissa. On aamu, Intian pyhässä kaupungissa alkaa taas uusi päivä. Päivä, jossa rukoillaan jumalia, odotetaan kuolemaa ja jätetään surutta taa tämä maallinen vaellus.

Täällä, Varanasissa, auringon noustessa, se, mikä meille on luonnotonta, on täysin luonnollista, osa tätä elämää. Syntymä, kuolema, kurjuus, menetys. Elämän taika. Varanasi ei piilota niitä, eikä niiden outoa kauneutta. Sillä kun kuolemme, meille ei jää mitään...

Luithan jo toisen tarinani Varanasista, "Varanasi, veit minulta sielun hetkeksi"?

Greek

Στα ελληνικά: Τωρα ειναι το πρωι στο Βαρανάσι.Είναι ειρηνική, οι άνθρωποι κάνουν μπάνιο στο Γάγγη. Αγιότητά είναι πανταχού παρούσα.

Russian

По-русский: Варанаси утром.Сейчас спокойно. Люди купаются в Ганге.Святость вездесущ.