Minkälaisia mielikuvia sana Moskova teissä herättää? Minulle tulee siitä jotenkin ylväs, vanhanaikainen ja suurenmoinen olo. Sitä kaikkea rakas Moskovani onkin.

Kun kävin ensi kertaa Moskovassa, rakastuin niin, että halusin muuttaa sinne oitis. Oli toukokuu ja kaupunki oli heleän vihreä, puut kukkivat ja kaikki tuntui samaan aikaan mahtipontiselta ja rauhalliselta. Stalinin hampaat, Moskovan maamerkit, olivat suureellisia, puistot isoja ja vihreitä, kirkot huikaisevan kauniita, taideteokset museoissa unohtumattomia. Myöhemmin haaveeni sitten toteutui hetkeksi ja pääsin asumaan kaupunkiin. Silloin oli lokakuu, kun saavuin perille. Oli pimeää ja märkää. Kaupunki tuntui kiireiseltä ja täydeltä. Yhä se oli kuitenkin minun Moskovani.

Niiden kahden kuukauden aikana, jotka vietin Moskovassa, totesin, että haaveeni saa olla tässä. Kaksi kuukautta riitti. Mutta silti Moskova säilyi sydämessäni erityisenä kaupunkina. Huolimatta siitä, että vihasin sen metroilla kulkemista. Aina oltiin turkit suussa, tai joku voisi sanoa kuin sillit suolassa. Joskus edes metrokäytäviin ei mahtunut, niin täynnä ne olivat ihmisiä. Ei ihan ahtaanpaikankammoisen unelmaelämää. Mutta kauneus oli tallella. Ja mahtipontisuus.

Moskova on vaativa, suureellinen ja suurenmoinen. Se on toki suurkaupunki, mutta pitää muistaa, että se on venäläinen suurkaupunki. Ja Venäjä se vasta suureellinen ja suurenmoinen onkin! Moskova ei huku suurkaupunkimaisuudensa alle, vaan säilyttää venäläisen henkensä. Ja se on se syy, miksi sitä rakastan. Moskovassa näkyy Neuvostoliitto, mutta se on myös koristeellinen, prameileva, viehättävä ja ortodoksinen. Jos vain voitte kuvitella, miltä näyttää ortodoksinen.

Moskovassa on paljon nähtävyyksiä, eikä se siten kalpene Pariisille tai Roomalle. Mutta minä en kerro teille nyt niistä, sen tiedon löydätte muualtakin. Minä haluan kertoa, että parasta Moskovassa on tunnelma. Häivähdys mennyttä, aavistus tulevaa. Välissä pysähtyneisyyden hetki. Sellainen on Moskova. Tavarataloja täynnä kalliita, toistaan toistavia turkkikauppoja, nykyaikaisia ostoskeskuksia, Punainen Tori ja siellä lepäävä Lenin ( jota en ole valitettavasti koskaan onnistunut näkemään, eikä venäläiset ystäväni haluakaan minun häntä näkevän). Kreml, kirkkoja, kullalla silattuja kupoleita, lisää kirkkoja. Taidetta, tarinoita, hyvää ruokaa ja mahtipontisia Voiton Päivän Juhlia. Suihkulähteitä - niitä venäläiset muuten rakastavat - puistoja, tilaa ja ahtautta. Moskovassa vastakohdat ovat usein läsnä. Sellainen on minun Moskovani, omaperäinen sekoitus mennyttä, valtaa, taidetta, kultaisia kirkon kupoleita.

Koska näkemykseni on puolueellinen, suosittelen lukemaan toisen, varmasti puolueettoman tarinan Heidin blogista, hän kun ei koskaan ollut innokas lähtemään Moskovaan: https://maailmanaarella.com/2016/05/20/romantikon-lumoava-moskova/

Greek

Στα ελληνικά: Η Μόσχα είναι μια από τις αγαπημένα μου πόλεις. Εκει υπάρχει μια επιδεικτική και ιδιαίτερη ατμόσφαιρα.

Russian

По-русский: Москва является одним из моего любимых городах. Там цветистую и особую атмосферу.