En ole erityisen mieltynyt kiireeseen missään muodossa. Mutta aina ei ole vaihtoehtoja, tai ainakaan Jodhpurissa ei ollut.

Olimme Jodhpurissa vain ja ainoastaan päästäksemme Udaipuriin. En ollut Suomessa tajunnut, että paikan päältäkin löytyy varmasti bussiyhtiö jos toinenkin, joka veisi meidät suoraan Jaisalmerista Udaipuriin. Niinpä menimme ensin junalla Jodhpuriin ja sieltä surullisenkuuluisalla bussimatkallamme Udaipuriin. Mutta ei se mitään, kaupunki oli käymisen arvoinen! Se olisi vain ansainnut enemmän aikaa.

Emme olisi nähneet varmaan juuri mitään, jos hotellimme omistaja ei olisi räätälöinyt meille tiivistä parin tunnin turistimatkaa tuktukin kyydittämänä. Mainitsemisen arvoista on, että omistaja oli nainen! Hotellikin, Rani Mahal, on mainitsemisen arvoinen, sillä se oli kuin museo. Entinen maharadjan palatsi, kuinkas muuten.

Mutta mennään asiaan. Aamulla kun heräsimme, meidät työnnettiin aamupalan jälkeen tuktukin kyytiin ja sitten mentiin, eikä meenattu! Tietenkin vain silloin, kun intialainen ruuhka antoi periksi. Muutoin hengiteltiin pakokaasuja ja tuijotettiin viereiseen tuktukiin. Ensimmäinen etappimme oli Umaid Bhawan palatsi. Se sattuu olemaan yksi maailman suurimmista yksityisistä asunnoista. Sen lisäksi rakennuksessa on Taj Palace Hotel ja museo, jonne pääsimme käymään. Palatsi oli tosiaankin valtava ja taas kerran sai tuijotella suu auki yhtä Intian ihmeistä. Tämä maa on todellakin erikoinen. Oikeastaan palatsi oli niin valtava, että sen mahduttaminen kuviin osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi. Pohdiskelimme sitten joutessamme, miten mahtaa palatsissa asuvan kuninkaan päivät sujua? Museon kuvista päätellen aikaa menee paljon hevospooloon. Luultavasti kuningas saa aamiaisen vuoteeseen joka päivä, ruusunterälehtiä putoilee katosta ja harput soivat. Tai linnassa tapahtuu kaikenlaisia riettauksia...

No, emme ehtineet miettiä asiaa sen pitemmälle, kun oli aika suunnata seuraavaan kohteeseen, Jaswant Thadaan. Juuri kun olin saanut hämmästyksestä auenneet leukaluuni kiinni, ne loksahtivat uudelleen auki. Olimme tulleet seuraavaan satuun, prinsessan linnan luo. Pienen sievän järven laidalla kohosi mitä ihanin valkoinen satulinna! Todellisuudessa kyseessä on kuitenkin maharadja Jaswant Singhin muistoksi tehty rakennus. Minä pääsin taas lempipuuhaani, kulkemaan paljain jaloin pitkin lämmintä, sileää marmoria. Koristeltua, valkoista marmori-ihanuutta ympäröi soma puisto ja vieressä kohosivat maalaukselliset kukkulat. Minä olisin halunnut mennä juoksentelemaan kukkuloille, mutta taas kello tikitti ja seuraava kohde odotti.

Viimeisenä saavuimme Mehrangarhin linnoitukselle, joka on yksi Intian suurimmista linnoituksista. Arvaatte varmaan, miten siinä kävi - tuli kiire. Mutta olen iloinen, että näimme siitä edes osan. Intian nähtävyyksiä on vaikea kuvailla, ne ovat niin toisenlaisia kuin muissa maissa. Koristeellisia, ainutlaatuisia, valtavia. Ainoa, mikä edes hitusen muistuttaa näitä, ovat Venäjän palatsit. Mutta tyyli on aivan eri. Ehkä kuvat puhuvat puolestani?

Siispä, kun suuntaatte Jodhpuriin, varatkaa enemmän aikaa kuin kolme tuntia. Nähtävyyksiä olisi ollut vaikka millä mitalla.

Greek

Στα ελληνικά: Ιοχδπυρ είναι γεμάτο από θαυμάσια αξιοθέατα. Αλλά αξίζει να χρησιμοποιήσετε τον θαυμασμό τους για λίγο περισσότερο χρόνο από τρεις ώρες.

Russian

По-русский: Джодхпур полна удивительных достопримечательностей. Но стоит использовать в восхищении немного больше времени, чем три часа.