On tammikuu, talvi on parhaimmillaan, pakkasta 20 ja risat. Maailma on valkoinen, hiljainen ja äärimmäisen kaunis. Vihdoin.

Suurella nautinnolla pujahdan lämpimään kelsiturkkiini, nappaan kameran mukaani ja lähdemme ulos ihailemaan talvista kauneutta. Lumi narskuu jaloissa, järven jää odottaa meitä. Aurinko lepuuttaa viimeisiä talvisia säteitään maiseman yllä.

Talven taikuri on luonut järven jäähän kulmikkaita kuvioita. Oksista riippuu jääpuikkoja, pitkiä, siroja jääpuikkoja. Maailma näyttää aivan toiselta, kuin ennen. Mistä nämä taideteokset ovat tulleet iloksemme?

Lopulta päädymme rannan tuntumaan, pikkuiseen poukamaan. En ole koko ikänäni nähnyt yhtä kummallisia ja rivoja jääveistoksia. Kasvit ovat kääriytyneet jään sisään maailmalta turvaan. Kaiken lisäksi nämä jäiset veistokset soivat, kun niistä pyyhkäisee tumpulla lumen pois! En voi lakata hymyilemästä. Olen löytänyt piilotetun aarteen.

Haluaisin ottaa sen mukaani ihailtavaksi, mutta se on mahdotonta. Jäinen aarre ei kuulu minulle, ja aika vie sen mennessään. Jää vain yllättävä muisto.

Kuvat ovat Riiko Kaurolan.

Greek

Στα ελληνικά: Η ιστορία του προηγούμενου έτους τον Ιανουάριο. Ο κόσμος είναι λευκός, ήσυχος και εξαιρετικo όμορφος. Επιτέλους.

Russian

По-русский: История прошлогоднего января. Мир представляет собой белый, тихий и очень красивый. Наконец.