​Suomeen paluu oli poikkeuksellisen raskasta tällä kertaa. Ensimmäiset kolme viikkoa vietin vain suklaata syöden ja sohvalla maaten. En halunnut mennä mihinkään. Saati tehdä mitään. Ehkä tämän epätavallisuudesta kertoo se, että ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen jätin kaikki treenini väliin.

Paluun vaikeuteen oli monta syytä. Olisin halunnut jäädä vielä maailmalle. Kotona tervehtivä sysimusta pimeys ei ainakaan helpottanut paluuta.Tai se, ettei ollut ihan oikeaa kotia mihin palata.Kahden kuukauden ajan maailmalla tunsin todellakin olevani elossa. Jokainen päivä oli täynnä yllätyksiä ja ihmeitä. Sain haastaa pelkoni jatkuvasti ja toteuttaa unelmiani. Tunsin myös, että minulle tapahtui jotain, jota en osaa vielä edes kunnolla määritellä. Jokin minussa muuttui. Aika näyttää, mitä kaikkea muutos tuo mukanaan.

Olin läsnä jokaisessa hetkessä, joka ei arjessa ole todellakaan helppoa, mutta matkalla itsestäänselvyys. Täältä käsin maailma näyttää uutisten myötä ahdistavalta, tuolta toisesta suunnasta katsottuna se näyttää ihmeelliseltä ja uskomattomalta. Onhan meillä oikein kaveriporukassa termikin tälle ilmiölle, mikä minut valtasi paluun jälkeen: Juhannuksen jälkeinen masennus. Nyt se vain oli poikkeuksellisen ahdistava ja pitkällinen.

Mutta sitten yhtenä päivänä palasin ennalleni. Otin vihkoni ja kynän. Kolme viikkoa olin vain pyöritellyt päässäni kaikkea sitä, mitä pitäisi tehdä. Jaksamatta tehdä mitään, kykenemättä tekemään päätöksiä. Kaikki päätökset tuntuivat väärältä – sekään ei ole minun tapaistani. Tunnetusti olen nopea liikkeissäni. Mutta nyt aloin kirjoittaa. Kirjoitin ylös, mihin haluaisin ensi vuonna matkustaa. Mitä haluaisin nähdä ja kokea. Kuinka junassa ja lentokoneessa istumisen vastapainoksi haluaisin vaeltaa tällä kertaa. Haluaisin nähdä vuoria, sillä ne olivat ainoa asia, jota emme matkallamme nähneet. Kaipaan ulkomaalaisten ystävieni luo ja ikävöin venäjän, sekä kreikan kieltä. Haluaisin vihdoin nähdä Laatokan Valamon ja veneillä pitkin Nevaa sitä kohti. Tietenkin minulla olisi myös hinku nähdä jokin täysi uusi manner. Mutta se voi odottaa. Ensin haluan palata juurilleni, Venäjän ja Kreikan luo. Yhtään uutta maata ei siis todennäköisesti ole tänä vuonna luvassa, mutta se ei olekaan se syy, mikä saa minut lähtemään. On vain paikkoja, jotka kutsuvat minua.

Yhtäkkiä minulla olikin taas virtaa. Virtaa tehdä päätöksiä. Kun sain ensin haaveiltua, kaikki alkoi taas sujua. Tervetuloa uusi vuosi!

Greek

Στα ελληνικά: Η επιστροφή στο σπίτι για τιν Φινλανδια ήταν πολύ δύσκολο σε αυτή τη στιγμή. Ήμουν πολύ κουρασμένη και δεν ηθελα να κάνω τίποτα. Αλλά μια μέρα άρχισα να ονειρεύομαι ξανά. Ονειρεύομαι ειδικά από την Ελλάδα και τη Ρωσία. Τώρα έχω την ενέργεια πάλι!

Russian

По-русский: Возвращение домой было чрезвычайно трудно на этот раз. Через три недели я просто лежала и ела шоколад. Я не хочила ничего делать. Но потом, в один прекрасный день, я взяла блокнот и ручку. Я записала то, что я хочу видеть в следующем году. Где бы мне хотелось путеществовать.Я скучаю особенно России и Греции. Я начинала мечтать , и теперь у меня снова есть энергия!