Säästin kainompien lukijoiden tunteita, enkä kertonut, missä sitä hiekkaa tosiasiassa on. Arvaatte varmaan. Yyterin loma ei ole onnistunut, jos sängystä ei löydy jo ensimmäisenä iltana hiekkaa. Vuokramökkien siivous hoidetaankin aina niin, että viimeinen siivoaja konttaa rätin kanssa ulko-ovelle, pyyhkii kynnyksen hiekasta ja lyö oven kiinni. Valmista seuraavaan vuoteen!

Yyteri on toinen jokavuotinen matkakohteemme Hangon lisäksi ja sielläkin aina ihmettelen, miksi suomalaiset lentävät Etelä-Eurooppaan, kun meillä on kuitenkin Yyteri ja kuusi kilometriä hiekkarantaa. Emme ole koskaan kärsineet ruuhkasta rannoilla. Yyterin viehätys perustuu rannan häkellyttävään kauneuteen, matalarantaiseen mereen ja dyyneihin. Rehellisyyden nimissä emme ole juurikaan poistuneet rannalta tai dyynien luota muualle, koska emme ole koskaan kaivanneet mitään muuta. Yön hämärissä on hauskaa kulkea hiekkojen poikki kohti Sinistä laguunia, paikallista baaria ja löytää aina uusi reitti takaisin mökille. Kerran löysimme yöllä pienen lammen, johon tottakai olisin halunnut uimaan. Onneksi muut eivät innostuneet, kuulimme myöhemmin, että siellä on iilimatoja. Toisen kerran makasimme hiekalla rinteessä ja katselimme ilotulitusta elokuun yössä. Usein olen istunut – jopa aivan yksin- rannalla yöllä katsellen merta ja kuunnellen aaltojen tarinaa. Miettien, voisinko asua täällä… Aamulla menen lenkille rantaa pitkin, merta katsellen. Maisema, johon ei koskaan kyllästy. Loputtomat huvit, simpukoiden keräilyä, ystävän hautaamista hiekkaan, lintujen jalanjälkien kuvailua. Elämän parhaat nautinnot ovat hyvin yksinkertaisia.

Tänä kesänä järjestin kuitenkin ystävilleni opastetun turistikierroksen ja lähdimme kohti Reposaarta ja Mäntyluotoa. Reposaaressa olisi muitakin kohteita, mutta valitsin meille ihailtavaksi Reposaaren Takarannan. Tämä on harvinaisia liuskekiviä täynnä oleva ranta, josta on hienot näköalat merelle. Jopa nykyaikainen satama näyttää romanttiselta täältä katsottuna. Mäntyluodossa jahtasimme Koljon majakkaa, joka aiheutti meissä hieman huvitusta päästessämme perille. Majakka oli aika vaatimaton ja satoi rutkasti, mutta ei se meidän retkeämme pilannut. Moni taisi enemmän ilahtua paikalla olevasta kioskista, josta sai ostettua sokerimunkkeja.

Reposaaren Takaranta

Lopulta palasimme takaisin Yyteriin. Täällä säälläkään ei ole niin väliä. Tottakai pilvetön, kuuma kesäpäivä on parhaimmillaan Yyterin rannalla, mutta myös kirkas lokakuinen päivä sopii täydellisesti uimiseen - tai leijan lennättämiseen. Mieleen on jäänyt myös lokakuinen, myrskyisä yö, kun mereltä tuuli niin, ettei rantaan tahtonut päästä ja ilma oli täynnä hiekanmurusia. Erityisellä lämmöllä muistelemme sitä elokuista päivää, kun uimme elämämme lämpimämmässä merivedessä – edes Kreikassa ei ole ollut niin lämmintä merivettä ikinä. Kelluimme rantavedessä ikuisuuksia, nauttien vedestä, joka oli kuin linnunmaitoa.

lokakuinen meri

meri elokuussa

Siellä se taas odottaa, ensi kesä ja Yyteri.

Greek

Στα ελληνικά: Ο άμμος, η θάλασσα, αυτή τη στιγμή. Υυτερι ειναι μια θέση στιν Φινλανδια, κοντα στιν θάλασσα. Εκει δεν χρειάζομαι τίποτε άλλο.

Russian

По-русский: Песок, море, этот момент. Юютери - это маленкий город в Финляндии, недалеко от моря. Там я больше ничего не нужно.