Olen usein miettinyt, miten valintoja tehdään. Kuinka valitsemme ne meille rakkaimmat rannat, ihmiset, kaupungit, talot, kielet ja maat? Vai valitsevatko ne meidät? En tiedä vastausta, mutta valinnoistani ensimmäinen oli Kreikka. Se on myös valinta, joka on vaikuttanut elämääni eniten.Sen myötä elämälleni tuli suunta, ja sen luokse voin aina palata. Nykyään, jos olen oikein onneton, tiedän, että maailmassa on aina kaksi paikkaa, joissa voin olla onnellinen: Ateena ja Hanko.

Ensimmäinen oikea ulkomaanmatkani oli äidin ja sukulaisten kanssa 13-vuotiaana Kreikkaan. En tiedä, olisiko tarina toisenlainen, jos he olisivat päättäneet viedä minut toiseen maahan. En kuitenkaan oikein usko - tavalla tai toisella olisin löytänyt tieni Kreikkaan. Rakastuin Kreikkaan äkisti, kuten moni muukin suomalainen. Halusin osata kreikkaa, asua tuossa maassa, kuulua osaksi sen kulttuuria. Ajan myötä myös selvisi, että osittain sovin sinne aina paremmin kuin Suomeen, nimittäin temperamentiltani. Kreikkalaiset ovat paljon räiskyvämpiä ja näyttävät tunteensa helpommin ulospäin, kuin suomalaiset. Tämä piirre on aiheuttanut minulle paljon ongelmia Suomessa, mutta ei koskaan Kreikassa.

Viime kesänä teimme matkan Zakynthokselle tärkeimpien ystävieni ja perheenjäsenteni kanssa. Olin odottanut sitä matkaa kauan, kauan, hetkeä, jolloin saisin esitellä toisen maani rakkaimmilleni. Kaikki meni paremmin kuin hyvin, vaikka pelkäsin etukäteen, mitä siitä tulee. Ensimmäisenä iltana pidin heille puheen, tarjosin hieman retsinaa ja kreikkalaisia pähkinöitä. Kerroin, että tämä maa on toteuttanut lukuisia unelmiani. Se on ottanut minut omakseen, tarjonnut minulle toisen kotimaan, olen oppinut puhumaan tuota ihmeellisen kaunista kieltä, olen saanut asua Ateenassa ja Nafpliossa - ja nyt sain esitellä toisen kotimaani heillekin. Sillä sellaisena sitä pidän, kotina.

-Se kuuluu luonteeseemme, rakkaus Kreikkaa kohtaan-

Rakkaushan ei kysy järkeä. Nyt, enemmän matkustaneena, voin todeta, että esimerkiksi Italia on paljon kauniimpi maa, hienostuneempi. Mutta tunnetta ei voi perustella, se joko on, tai ei ole. Ja se on yksi asia, mikä tekee elämästä hienoa, se salaisuus, etten koskaan saa selville, miksi valitsin juuri tämän maan. Pystyn kyllä sanomaan, mitkä ovat ne kiehtovimmat asiat Kreikassa, ne asiat, jotka tekevät siitä minulle erityisen. Kieli, kulttuuri, ortodoksisuus,värit, ihmisten ystävällisyys, meri, ruoka, mytologia ja luonto.

Kaipuu Kreikkaan kohtaan on jatkuva seuralaiseni. Se iskee, kun kuulen jonkun puhuvan kreikkaa kadulla tai televisiossa. Pelkkä kreikkalainen aksentti saa minut hymyilemään. Jotkut tuoksut tuovat Kreikan mieleeni. Kaupassa ilahdun silmittömästi, kun myyntiin on tullut uusia kreikkalaisherkkuja. Ikävöin merta, auringolta tuoksuvaa ihoa, keskusteluja kreikkalaisten kanssa, Ateenan katuja. Mutta yhden asian kautta toinen maani on mukana elämässäni aina: Ei mene päivääkään, ettenkö ajattelisi jotain lausetta kreikaksi, kääntäisi sanoja päässäni. Kieli on mennyt selkärankaani, eikä onneksi sieltä kokonaan häviä.

Tulen jakamaan kanssanne menneitä ja tulevia seikkailujani Kreikassa, sattumuksia ja onnenhetkiä. Kreikka ( ja Venäjä) ovat ainoita maita, joihin palaan aina, muut ovat minulle vierailukohteita.

Arvaan, että täällä on muitakin Kreikan ystäviä, jotka jakavat kanssani tuon maan lumon?

Greek

Στα ελληνικά: Ελλάδα, η αγάπη μου. Νομιζω, οτι γεννήθηκα για την λανθασμένη χώρα. Η ψυχή μου είναι ελληνική. Μου λείπει πάντα η Ελλαδα.

Russian

По-русский: Греция, моя любымая. Я думаю, что я родилась в неправильной стране. Моя душа греческая. Я скучаю всегда Грецию.