Jumalainen seikkailu

- Katja Vaulio -

Pieni tarina suurista unelmista

Koko alkuvuoden olen sattuneista syistä ollut ja odottanut. Jännittyneen odotuksen aikana mieleeni tulvahti muisto. Yllättävä muisto kaukaa lapsuudesta.

Tarina jatkuu

Kuala Lumpurin lumo

Kuala Lumpur säilyy mielessäni ikuisesti Aasian symbolina. Minulle, täysveriselle eurooppalaiselle, (tai niin vielä luulin olevani, ennen Intiaa) astuminen Kuala Lumpurin kaduille oli kuin kulku uuteen maailmaan. Tämä, tämä on eksoottinen Aasia!

Tarina jatkuu

Vain hullu matkustaa Intiaan

Niin, kai se vähän niinkin on. Mutta minä tunnustan: Haluan palata. Villeimmissä haaveissani jopa ajattelen asuvani kokonaisen kuukauden intialaisessa pikkukaupungissa.

Tarina jatkuu

Päiväni sarissa

Moni saattaa ajatella, että sehän on vain kuutisen metriä kangasta. Minulle - ja Intialle se on kuitenkin paljon enemmän.

Tarina jatkuu

Kiipesin kerran tunturille

No, olen minä kiivennyt useammankin kerran. Mutta en koskaan talvella!

Tarina jatkuu

Aurinko nousee Varanasissa

On varhainen aamu, olemme ghateilla taas. Diwali on vietetty, ihmiset, jotka yöpyivät ghateilla juhlistaen pyhää ja Gangesia, ovat lähteneet. On hämmentävän rauhallista. Varanasi ei silti nuku.

Tarina jatkuu

Varanasi, veit minulta sielun hetkeksi

Istuimme autossa matkalla kohti kuuluisaa Gangesia ja Varanasin ghateja. Maailman vanhin kaupunki odotti meitä kaikessa mystisyydessään. Minua jännitti - ja ärsytti,  kuljettaja kun oli juuri ilmoittanut, että hän on järjestänyt meille oppaan kulkemaan kanssamme Diwalin, valon juhlan tungoksessa. Eikö täällä ikinä saa kulkea vain omissa oloissaan?

Tarina jatkuu

Hiekkakiveä ja ruusunterälehtiä Agrassa

Tie vie Agraan.

Tarina jatkuu

Minun Moskovani

Minkälaisia mielikuvia sana Moskova teissä herättää? Minulle tulee siitä jotenkin ylväs, vanhanaikainen ja suurenmoinen olo. Sitä kaikkea rakas Moskovani onkin.

Tarina jatkuu

Täsmäisku Jodhpuriin

En ole erityisen mieltynyt kiireeseen missään muodossa. Mutta aina ei ole vaihtoehtoja, tai ainakaan Jodhpurissa ei ollut.

Tarina jatkuu

Tammikuun jäiset salaisuudet

On tammikuu, talvi on parhaimmillaan, pakkasta 20 ja risat. Maailma on valkoinen, hiljainen ja äärimmäisen kaunis. Vihdoin.

Tarina jatkuu

Mikä sai minut jälleen hymyilemään

​Suomeen paluu oli poikkeuksellisen raskasta tällä kertaa. Ensimmäiset kolme viikkoa vietin vain suklaata syöden ja sohvalla maaten. En halunnut mennä mihinkään. Saati tehdä mitään. Ehkä tämän epätavallisuudesta kertoo se, että ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen jätin kaikki treenini väliin.

Tarina jatkuu

Kotona maailmalla - Jasmin Home Hotel

Olen vakaasti sitä mieltä, että matkamme parhaat hotellit ansaitsevat hieman palstatilaa. Olen vähintäänkin sen verran velkaa siitä ilosta, mitä saimme osaksemme. Tällä kertaa vietetään vielä hetki Jaisalmerissa, Jasmin Home Hotel:issa.

Tarina jatkuu

Intialaisessa kylässä

Kuukauden Intian matkan aikana kävimme kahdessa eri kylässä. Toiseen pääsin yllättäen, toiseen varta vasten halusin. Jo junassa matkalla Varanasiin totesin, että haluaisin päästä Intian maaseudulle. Toive oli helposti toteutettavissa, kun hotellista järjestettiin kyläretkiä. Ilmeisesti muilla turisteilla on hieman toisenlaiset kiinnostuksen kohteet, sillä pääsimme matkaan kaksin. Mukana oli myös autonkuljettaja ja opas kylästä, jossa kiertelimme.

Tarina jatkuu

Maallisesta jumalaiseen - retkellä Jaisalmerissa

Istun taas avojeepin kyydissä. Kasvoille puhaltaa pieni tuulenvire, mutta se on lämmintä aavikon tuulta. Ympärillä aukeaa aavikko, ja Jaisalmer jää taa. Vastaan tulee toinen avojeeppi, jonka etuistuimilla istuu kaksi mustapartaista miestä. Massiiviset kultareunaiset aurinkolasit kimmeltävät. Toisella miehistä on päässään suuri sininen turbaani, toisella punainen.  Mikä näky! Nauran ilosta ääneen.

Tarina jatkuu

Päiväni aavikkoprinsessana

Luvassa oli jännittävä päivä. Pääsisin elämäni ensimmäistä kertaa aavikolle! Vieläpä jonnekin kauas, muiden turistireittien ulottumattomiin, sellaiselle aavikolle, millainen se unelmissani on: Kuuma, puhdas ja vaitonainen.

Tarina jatkuu

Udaipur, romantiikan tyyssija

Ajattelen, että ihminen, joka on nähnyt Udaipurin City Palacen ensin  utuisena ja sitten hehkuvana aamuauringon valossa, ei voi olla muuta kuin onnekas. Minä sain ihailla tuota maalauksellista näkyä Taj Lake Palacen ravintolasta ja suosittelenkin edes hyppäämään veneeseen ja katsomaan kaupunkia järveltä käsin. Se on unohtumaton näky.

Tarina jatkuu

Elämisen sietämätön ihanuus - kaksi vuorokautta Taj Lake Palacessa

Tuntuu siltä, kuin hallussani olisi salaisuus, joka olisi parempi pitää omanani, aivan kuin sen paljastaminen olisi muille tuhoisaa. Tokihan minä ymmärsin, että yksi maailman parhaista hotelleista on ihan omaa luokkaansa. Mutta en arvannut, että täällä olo on jatkuvia yllätyksiä täynnä - vaikka toisaalta, mitä muuta Intialta voisi odottaa?

Tarina jatkuu

Viimeinen määränpää - Taj Lake Palace

Ensikohtaaminen Udaipurin kanssa ei mennyt ihan niin kuin piti. Olin aivan poikki rasittavan ja meluisan bussimatkan jälkeen Johdpurista Udaipuriin. Sitten tulin vihdoin kipeäksi ja vietin päivän hotellihuoneen sängyssä köllien. Mutta jotain hyvääkin - minulla oli aikaa haaveilla. Haaveilla samasta asiasta, mistä jo Vivien Leigh aikoinaan haaveili.

Tarina jatkuu

Jaisalmer, aavikon kultainen kaupunki

On pienoinen ihme, että olemme täällä. Vielä viikko sitten tuntui fyysisesti ja henkisesti mahdottomalta, että pääsisimme Jaisalmeriin asti. Fyysinen mahdottomuus tuli juna-aikatauluistamme: Ensin matka Ramnagarista Delhiin, sitten Intian mittapuulla utopistinen kahden tunnin vaihtoaika, ja lopulta Delhistä kohti Jaisalmeria yön yli. Mutta Jim Corbettin kansallispuistossa alkanut hyvä tuurimme jatkui, junat kulkivat ajallaan, matkat sujuivat mutkattomasti ja yhtäkkiä siedin Intian vikoja paljon paremmin.

Tarina jatkuu

« Older posts

© 2017 Jumalainen seikkailu

Theme by Anders NorenUp ↑