Jumalainen seikkailu

- Katja Vaulio -

Kazakstanin suloisimmat salaisuudet

Kazakstanin matkalla minulle paljastui muutamia suloisia salaisuuksia maasta. Nyt saatte tekin kuulla, mitä tuo valtava maa piilottelee sisällään.

Tarina jatkuu

Kolme tuntia, kymmenen elämää

Sanovat, että kun länsimaalainen ihminen palaa Intiasta, hän joko vihaa Intiaa – tai on toinen ihminen kuin lähtiessään. Arvaatteko, kumpi oli minun kohtaloni?

Tarina jatkuu

Kotiinpaluu

Возвращение на родину

Niin kauan, niin kauan halusin olla se, joka lähtee. Kadehdin niitä, jotka lähtevät aina. Haaveilin olevani sellainen ihminen, joka kulkee maasta toiseen. Joka ei kiinny tavaraan, ei taloihin. Jolle maailma on koti. Eihän minusta sellaista tullut.

Tarina jatkuu

Kazakstanin vuorten kupeessa

В горах Казахстана

Koska olen jo vuodattanut tunteeni Kazakstanin vuorista paperille, Apu-lehden numeroon 2, on vaikea sanoa niistä enää mitään, mikä vetäisi vertoja alkuperäiselle tekstille. En edes siis yritä. Kaiken tärkeän voitte lukea lehdestä. Tämä on toinen tarina.

Tarina jatkuu

Astana, presidentti Nazarbaevin leikkikenttä

Астана, детская площадка президента Назарбаева.

Astana on todellakin hämmästyttävä kaupunki, mutta ei sanan siinä merkityksessä, kuin presidentti Nursultan Nazarbaev ehkä toivoisi. Se on kuin jonkin sortin Disneyland, keinotekoinen kulissikaupunki rakennettuna keskelle loputonta aroa. Erämaan aurinko paahtaa lohduttomasti ja jotenkin surumielisesti. Kaupunki tuoksuu samalta kuin Intian asutuimmat kaupungit - ilmansaasteilta. Niin, Astana onkin oikeastaan autojen kaupunki. Katukuvaa hallitsevat valtavat tiet ja autojen massat. Kulkeminen vie enemmän aikaa, kuin mihin suomalaisen kärsivällisyys riittää. Missä on metro ja ratikka, kysynpähän vaan!

Tarina jatkuu

Kauneinta on suo

" ...Vihreäharsoinen haltiatar sanoi: "Kauneinta on suo. Sitä ei voi selittää. Liukukaa kerran veneessä mustaa suojokea, kun taivas on himmeän sininen, ja kuu paistaa, ja suosta nousee usvaa ja väkevän pursun lemua!" "

Katri Vala

Tarina jatkuu

Sanoista olen syntynyt - onnea, kotini Suomi!

Из слов, я родилась - поздравляю, мой дом, Финляндия!

Tämä maani, johon satuin syntymään, täyttää tänään sata vuotta. Se voi olla vähän, tai paljon, riippuu kenen suunnasta katsoo. Vuosilla ei ole merkitystä. On muita asioita, jotka pitää mainita.

Tarina jatkuu

Sanoista runoihin

Ensin olivat sanat. Sitten tuli rakkaus. Ja äkisti - runot.

Tarina jatkuu

Kemiönsaaressa merta paossa

Кемионсаари прячется от моря

Kemiönsaari on siitä eriskummallinen saari, että vesi on erittäin hyvin piilotettu sieltä. Saat ajaa parikymmentä kilometriä, ennen kuin meri avautuu ihailtavaksi. Saarella ajaessa luulee olevansa sisämaassa, mikä ei ole kovin kiehtovaa merta rakastavalle. Toisaalta aavaa peltomaisemaa ihaileva ystäväni oli haltioissaan: Mikä maisema!

Tarina jatkuu

Yö puumajassa - Metsäkylän seikkailu

Ночь в дереве - приключение в Метсакиляе

Kemiönsaaren syövereissä on toinenkin kätketty salaisuus maailman kauneimman saunan lisäksi. Puumajoja suoraan lapsuuden saduista.

Tarina jatkuu

Maailman kaunein sauna Kemiönsaaren kätköissä

Самая красивая сауна в мире, скрытая в Кемионсаари

Suomi on siitä kummallinen maa, että matkailuylpeytemme on hyvin kätketty suurelta yleisöltä. Vuosien saatossa sitä oppii kuitenkin salapoliisiksi ja onkin vuorossa löytömme viime kesältä - josta en kyllä itse voi ottaa kunniaa tällä kertaa - Kemiönsaaren ylpeys.

Tarina jatkuu

Maailmannäyttelyn moderni henki Kazakstanin arolla

Современный дух всемирной выставки в степях Казахстана.

Maailmannäyttely sanana nostaa mieleen kuvan menneistä ajoista. Sellaisista, joissa  herrat kohottivat hattujaan ohikulkeville daameille. Ajoista, jolloin naisilla oli pitkät mekot ja ohuet hansikkaat. Mutta kun seisoo Astanassa, juuri Kazakstanin paviljongin edessä, oivaltaa, että tämä onkin jotain aivan muuta. Nuo ajat ovat auttamattomasti takana ja 2000-luvun maailmannäyttely on hyvinkin moderni tapahtuma. Ehkä se ansaitsisi osalleen myös sille kuuluvan, mahtavan arvon. Maailmannäyttelyhän ei ole enää huomion keskipisteessä, vaan aivan huomion laidoilla. Mutta perinne on yhä olemassa ja se on jatkunut jo vuodesta 1851.

Tarina jatkuu

Ylistyslaulu suomalaiselle metsälle

En tiedä, miksi en ole huomannut sinua aiemmin. Siinähän olet ollut, aina. Joka niemen nyppylällä, nurkan takana, ojien pientareilla. Puita toisensa perään. Silmänkantamattomiin.

Tarina jatkuu

Tarina, jota ei kerrota

История, о которой не сказано

Olen sairaslomalla jo kolmatta viikkoa. Olen yrittänyt olla kirjoittamatta, koska olen niin väsynyt, että vain nuokun sohvalla, mutta en voi. Tämäkin on tarina, mitä nyt tapahtuu. Toisenlainen tarina.

Tarina jatkuu

Viidakkokirja heräsi eloon

Mikä yhdistelmä - viidakko, retki ja villi maailma! Meitä odotti taas yksi suloinen retki, eikä meillä ollut aavistustakaan siitä, mitä todella olisi luvassa...

Tarina jatkuu

Kotkan kotoisuus

Kesäisenä päivänä Kotka osoittautui täydelliseksi kaupungiksi - niin kuin moni muukin Suomen kaupunki. Yksi jos toinen kaupunkihan markkinoi itseään "kesäkaupunkina", mikä kertoo myös sen, että kaupungin hehkeys on hyvin ohimenevää. Mutta toista on Kotka. Sinne voisi kuvitella itsensä talvellakin.

Tarina jatkuu

Yö puumajassa - viidakkoparatiisi Our Jungle House

Ночь в деревенском доме – Our Jungle House, рай в джунглях

Kirjoitinkin jo matkaltamme tuoreeltaan pikaiset terveiset Our Jungle Housesta. Mutta nyt on aika sukeltaa syvemmälle puumajan syöveriin!

Tarina jatkuu

Tuttu ja tuntematon Tallinna - kolme vinkkiä kävijälle

Tallinna on lähestulkoon liiankin tuttu meille suomalaisille, mutta oletteko vielä huomannneet, kuinka ihana kaupunki se oikeasti onkaan? Ja mitä kaikkea siellä on tarjolla?

Tarina jatkuu

Taageperan idylli

Идиллия Таагеперы

Taageperan idyllisissä maisemissa kuljeskellessa jäin taas kerran miettimään, mikä minua tosissaan sitoo Suomeen ja Tampereelle? Enkö voisi, vaikka tilapäisesti, jättää kaiken ja asua joissain tämänkaltaisissa täydellisissä maisemissa?

Tarina jatkuu

Järnefeltin jalanjäljissä Kolilla, osa II

По стопам Ярнефельта в Коли, часть II

Huhtikuun lopulla Kolilla oli vielä puolisen metriä lunta, mikä vaikutti retkisuunnitelmiimme. Joku ystävällinen oli lanannut metsään hiihtoreitin, joka ei oikein soveltunut enää hiihtämiseen, mutta oli erinomainen patikointiin. Sitä pitkin tarvoimme metsän syvyyksiin.

Tarina jatkuu

« Older posts

© 2018 Jumalainen seikkailu

Theme by Anders NorenUp ↑